Lukijalta
Mielipide

Tuulipuistot kuntien verotulojen kasvattajina

-
Kuva: TuuliSaimaa Oy

Tuulivoiman siirtyminen voimalaitsoveron piiriin mahdollistaa jopa miljoonaluokkaan yltäviä kasvunäkymiä tuulipuistoja omaaville kunnille. Maanvuokraustulojen sekä rakennusvaihteen työllisyysvaikutuksiakaan unohtamatta vastustajienkin odottaisi päivittävän nyt asenteitaan uusiutuvalle tuulelle suopeammaksi. Varsin uutena tulokkaana sähköntuotannossa paikkansa varmistanut tuuli pyrkii osaltaan eroon niini fossiilisesta kuin ydinvoimastakin, ollen näin linjassa maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen kanssa.

Kaikkeen uuteenhan kohdistuu aina vastustusta, eimerkkinä koskiemme valjastukset tekoaltaineen, joiden tunnekuohut eivät ole vieläkään täysin laantuneet. Nyt pelkkä lapojen vilahtelu horisontissa nähdään jopa ”kaikkien sairauksien äitinä” keskiaikeisien noitavainojen tapaan. Tuulivoimaa provosoidaan myös informaatio- ja hybridisodankäynnin keinoin Suomen ulkopuoleltakin. Onhan tuuli uusiutuvana osaltaan uhka fossiiliselle polttoaineelle kuin ydinvoimallekin.

Tietoisuus fossiilisen roolin hupenemisesta energiavallankumouksen edetessä näkynee siinä kiireessäkin, jolla Venäjä pyrkii sitouttamaan Suomen talutusnuorassa pysymistä jatkossakin, nyt ydinvoiman kaapuun pukeutuneena Hanhikiven suunnalla.

Kiire näkyy suurimittaisten valmistelutöiden aloittamisella jo vuosia ennen oletetun rakennusluvan myöntämistä. (tässäkö vinkki myös omakotirakentajille?) kuin myös liissä lukuisissa yhteentörmäyksissä turvallisuuskulttuurin, henkilöstöpolitiika, johtamistavan, ynnä muun puolella, jossa tämä ”kolikanta” STUK-Fennovoima-Rosatom tarpoo eriävien näkemysten ja asenteiden loputtomassa suossa. ”Kestääkö Kollaa” (STUK) Rosatomin vyörytyksen jos virallinen rakennuslupa joskus myönnetään? Se ainakin lienee varmaa, että kasakka riistäytyy silloin vallattomaan menoon STUKin jäädessä kumileimasimen asemaan.

Onko tuulen siirtäminen voimalaitosveron piiriin nähtävä myös valtiovallan vinkkinä kunnille, niiden aktivoimiseksi uusiutuvaan energiaan siirtymiselle omavaraistuotannon lisäämiseksi kriisiaikojen varalta?

Jos näin, se on hyvä asia, sillä Venäjän energiapolitiikkahan on erottamaton osa maan uikopolitiikkaa, maan itsensäkin myöntämänä. Eli Hanhikivi-hankettakin tulee tarkastella tällaisten silmälasien läpi. Onkin merkityksellistä, että satsaamalla myös tuuleen, mielellään vaikka kattavasti yli maan, tällaista tuotannon hajatettua mallia olisi kriisitilanteissa hankalampi lamauttaa. Eli ne kaikkein tärkeimmät toiminnot voitaisiin paremmin ylläpitää. Sen sijaan niin ydinvoimala kuin fossiilinen eri muodoissan voidaan tyrehdyttää napin painalluksella. Ja parastahan uusiutuvan tuotannossa on, ettei sen mittakaavan lisäämistä voi tulkita vaikkapa Venäjän varpaille astumisena, poliittisena provokaationa.

Talutusnuora kun vain löystyisi sivutuotteena ilmastokysymykseen vastaamalla.

 

eläkeläinen, Oulainen