Työ ei saa olla pelkkää puur­ta­mis­ta –Eeva kan­nus­taa tii­miään eteen­päin

Palvelukeskus Pihlajiston ja Kestilän kotihoidon tiimiesimiehenä aloittanut Eeva Myllymaa pyysi Sulo Leiviskän kaverikseen valokuvaan.

Kuva: Sari Kihnula

Kestilässä on aloittanut työnsä vanhusten asioihin keskittyvä tiimiesimies. Vajaat kolme kuukautta uuteen työtehtävään, uusiin työkavereihin ja asiakkaisiin tutustellut tiimiesimies Eeva Myllymaa katsoo valoisin mielin tulevaisuuteen. 1980-luvulta lähtien vanhustyötä tehnyt Eeva Myllymaa kokee olevansa omalla alallaan.

Vanhusten hoiva on tullut tutuksi apuhoitajan sijaisuuksissa ja sittemmin perushoitajana niin vanhainkodeissa kuin sairaalassa työskennellen. Välillä hän oli kahdeksan vuotta poissa hoiva-alalta.

Uuden ammatillisen ulottuvuuden Myllymaa sai työhönsä opiskellessaan ensin vanhustyön erikoisammattitutkinnon, josta jatkoi vielä geronomiksi ammattikorkeakoulussa opiskellen. Opintojen jälkeen hän halusi palata vanhustyöhön.

Työajastaan Eeva Myllymaa käyttää viikoittain vajaan päivän kotihoitotyössä ja pari päivää hoivaosastolla hoitotyöhön osallistuvana hoitajana.

– Haluan olla mukana, koska niin pysyy paremmin perillä tilanteesta ja pystyy myös kehittämään perushoitotyötä.

Uuden tehtävän toimenkuva ei ole vielä loppuun asti mietitty, vaan Myllymaan vastuualueet tarkentuvat alkuvuodesta.

Haasteita arjen pyörittämisessä riittää sijaispulan vuoksi. Joulukuun työvuorolistat ovat yksi vuoden haastavimmista, kun joulun ansiosta tulee jokaiselle neljä ylimääräistä vapaata ja samalla eletään aikaa jolloin sairastetaan lentsuja.

Eeva Myllymaa antaa kiitosta niin vakituiselle henkilöstölle kuin tarvittaessa kiireapuun tuleville eläkeläishoitajille viime viikkojen venymisestä.

– Hoitajapula ei ole pelkästään Mehiläisen eikä Kestilän ongelma, vaan valtakunnallinen, Eeva Myllymaa tähdentää.

Pihlajistossa järjestettiin hiljattain omaisten iltapäivä. Keskusteluissa tuli ilmi tyytymättömyyttä, mutta kiitostakin saatiin.

– Olen uusi ihminen talossa, mutta en minä mikään ihmeidentekijä ole. Yhteistyön tiivistämiselle on varmasti tarvetta. Asiat hoidetaan niin hyvin kuin näillä resursseilla pystytään.

Myllymaa on kokenut, että niin työkaverit kuin omaisetkin arvostavat sitä, että hän on mukana kentällä hoitotyössä ja näkee hoivatyön todellisuuden. Hän uskoo, että kohti parempia aikoja ollaan menossa, kun tiimihenki puhalletaan henkiin.

– Sijaispulan vuoksi henkilöstö on joustanut paljon, se on väsyttänyt ihmisiä. Tavoitteena on löytää uudelleen työn tekemisen ilo. Huomata, ettei työ ole pelkkää puurtamista.

–  Olen positiivisella mielellä. Täällä on hyvä porukka töissä.

Suuri haaste on, että yhä joudutaan päivittäin miettimään, ketä on seuraavana päivänä töissä.

Omaisten iltapäivässä Eeva Myllymaa teki esityksen, että huoneiden hoitamisen sijaan jatkossa hoidettaisiin enemmän asiakkaita.

– Onko pakko pedata peti, jos hoidettava on siitä ylhäällä vain yhden ruokailujen välin ja senkin ajan poissa huoneesta, kysyy Myllymaa.

Hän ehdotti, että vuoteen petaamisen sijaan ne aukaistaan nätisti tuulettumaan.

– Voidaan käyttää vuoteiden petaamiseen menevä aika läsnäoloon asiakkaiden kanssa. Tämä ehdotus sai myönteisen vastaanoton. Jätetään turha tekeminen pois. Ei kodikkuus tule pedatusta pedistä, vaan läsnäolosta ja läheisyydestä, tähdentää Eeva Myllymaa.