”Neuvoin, että ennen seitsemää sanotaan huomenta ja seitsemän jälkeen päivää. Montaa kertaa ei tarvinnut päivää sanoa”, toteaa Eero Rönkkömäki 13.10. lehdessä Uutisvirta-aukeaman uutisessamme. Eero avaa kokemuksiaan tärkeästä asiasta: siitä, millä tavalla aivan konkreettisesti pitkään työttömänä olleita ihmisiä voidaan parhaiten auttaa.
Joitain asioita on tarpeen neuvoa aivan kädestä pitäen, maalaisjärjellä muistuttaen. Ei ole lainkaan itsestäänselvää, että esimerkiksi työttömät nuoret aikuiset ymmärtävät jo lähtökohtaisesti työelämän pelisääntöjä - jos työkokemusta ei ole kertynyt, mistä ihmeestä ne voi oikeasti tietää?
Rönkkömäki myös tähdentää, että kuntouttavaan työtoimintaan tuleville täytyy antaa tehtäväksi oikeita töitä. Silloin ymmärrys työn tuomasta vastuusta ja velvoitteista on parhaiten oppia antava.
Puhutaan nuorten syrjäytymisvaarasta. Koulut jäävät kesken ja työelämä kokematta. Tukitoimilla pyritään hyvään, mutta riittääkö se? Työllistyminen edellyttää työtä, mitä tehdä ja ihmistä, joka on valmis työhön sitoutumaan. Onko työelämällä halua ja valmiuksia auttaa nuoria eteenpäin?