Työllistäminen ja työntekijöiden irtisanomiset ovat olleet valtakunnallisesti tapetilla kuluvan ja viime viikon aikana. Poteroita on kaivettu elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen välille ja molemmat tahot ovat mielestään oikeassa. Viime keväänä kehysriihessä linjattu uudistus työsopimuslakiin toisi toteutuessaan helpotusta henkilöperusteisiin irtisanomisiin, ja tämä jos mikä on kirosana työntekijöiden etua valvoville järjestöille.
Potkut eivät ole kohdalle osuessaan mukava juttu. Päinvastoin – elämä on irtisanomisen jälkeen varmasti kriisissä. Siitä huolimatta työnantajapuolen huoli on aito. Jos työntekijä kieltäytyy annetuista työtehtävistä tai ei muuten vain tuota mitään, on vaikeaa ymmärtää, miksei sellaisesta voisi päästä kohtuudella eroon.
Uskooko joku oikeasti, että Suomessa on sellaisia työnantajia, jotka alkavat jakaa potkuja ihmisille heti jos toisen naama tai muu olemus ei maanantaiaamuna miellytä? Ei tietenkään löydy. Ja jos sellaisia vielä jossain on, hei eivät edes ansaitse työntekijän hänelle uhraamaa työpanosta.