Pulkkilan seura päätti ravistella ihmisiä huomaamaan lähihistoriaansa, ja tehdä samalla kirjahankkeensa markkinointia, järjestämällä Uljualle Lehdonrantaan tapahtuman.
Uljuan alueeseen paljon perehtynyt Matti Myllykoski oli rakentanut pienoismallin, patoaltaan alle jääneestä alueesta ja merkinnyt talojen paikat jäälle. Tämä auttoi hyvin hahmottamaan veden alle jäänyttä aluetta.
Uljuasta juhlakirjaa toimittava Pentti Syrjäpalo ja alueella ikänsä asunut Matti Myllykoski, ovat haastattelleet alueella asuneita ihmisiä ja perehtyneet alueen ja altaan historiaan.
– Uljuan altaan rakentamiselle olivat pääsyinä tulvansuojelu, sähköntuotanto ja työllisyys. Allasta rakennettiin 5–6 vuotta, ja alueelle tuli sata työntekijää ympäri maata, kertoi Syrjäpalo.
Patoaltaan alle jäi Niilessaarena tunnettu kylä. Muita veden alle jääneitä alueita olivat Laitisenperä, Tulisaari, Lievonperää ja Rasvamäki. Alue on ikivanhaa asuinaluetta, ja yksi Pulkkilan vanhimpia paikkoja.
Pulkkilan pitäjärakenne muuttui oleellisesti patoaltaan myötä. Niilessaaren läpi kulki ennen Nelostie ja siinä pysähtyi paljon väkeä, joka toi vaikutuksensa myös Vornaan.
Lähes kolmisenkymmentä asumusta, taloa ja mökkiä, jouduttiin purkamaan pois, joitakin taloista siirrettiin pois kokonaisina.
Toiset ottivat patoaltaan rakentamisen innokkaasti vastaan, mutta toiset suhtautuivat asiaan katkerin mielin.
– Ilmari Koskela oli sissi, joka ei halunnut mielellään muuttaa. Koskelasta on tehty radiokuunnelma ja lyhytelokuva.
Johannes Saarikoski oli perheineen joutunut myös muuttamaan pois Kivikoski nimisestä mökistä.
– Mikäpä siinä, siitä lähettiin ja sillä sipuli, kuvasi Saarikoski tunteitaan pois muuttamisesta.
Erkki Keräsen koti ei jäänyt altaan alle, mutta kotitilaan kuuluneet maat jäivät. Alue muuttui elinkelvottomaksi, kun ei pystynyt lehmiä pitämään ja saamaan karjasta elinkeinoa, tästä johtuen perhe joutui muuttamaan muualle. Keräsestä asia tuntui harmilliselta, mutta patoaltaan rakentamisesta oli myös hyötyä.
– Se oli kovasti plussaa, että se työllisti, kun ei siihen aikaan koneella tehty töitä ja lapiomiehiä tarvittiin paljon, valoitti Keränen asian hyötypuolista.
Keräsen mukaan Niilesaari oli elinvoimasta aluetta, ja siellä oli paljon maataloutta. Vahvimmilla tiloilla oli 15–18 lehmää.
– Jos mökkiläisiltä jotain puuttui, niin tiloilta sai. Isä oli raplaaja ja se työllä maksoi ja rahaa ei tarvittu.
Keränen muistelee elämistään alueella haikein mielin.
– Kyllä joskus kun tulee yksikseen täällä käymään, saattaa tuntikausia katsella järvelle ja miettiä lapsuus- ja nuoruusmuistoja.
Tänä päivänä Uljuan patoallas herättää monenlaisia ajatuksia.
– Se oli turhaa vouhotusta, sehän on kuivana eikä siinä ole vettäkään, Saarikoski totesi.
Keräsen mukaan altaan säännöstelyssä on epäkohtia, kun aluetta alettiin muuttamaan virkistysalueeksi ja unohdettiin altaan alkuperäinen tarkoitus.
Pasi Kortenkangasta vuorostaan mietitytti patoaltaan rakennusvaiheessa tehty liejuallas, jonka vuotaminen Lamu- ja Siikajokeen on vienyt muun muassa rapukannan mennessään.
Pulkkilan seuran ja Siikalatvan kunnanhallituksen puheenjohtaja näkee asian positiivisessa valossa
– Mitähän elinkeino mahdollisuuksia me voitaisiin tähän Uljuan alueelle saada? Pohti asiaa vuorostaan Seija Junno.
