Siikalatvan kunnassa varhaiskasvatusjohtajana työskentelevä Ulla-Maija Hepo-oja haluaa tuoda syntymäpäiväjuhlissaan ilmi epävirallisen puolensa.
Ajatus oli, ettei synttäreitä edes vietetä, koska päivänsankari koki, ettei hänen tyyliinsä sovi pönötysjuhlat. Innostus juhlan järjestämiseen syttyi, kun Ulla-Maija huomasi, että juhlastahan tulee luonteeltaan rennot, kun juhlapaikkana on Kestilän kodin sijaan Tavastkengän mummola. Synttärikutsut onkin lähetetty saatesanoilla, että villasukat on hyvä juhla-asuste. Ajatuksen taustalla on toki käytännölliset syyt, kun Tervolan lattiat ovat kylmät.
Juhlien leipominen on vasta alussa, koska ensin on saatava juhlatilaan synttärivieraille nähtävää. Viimeisteltävänä on vielä muutama käsityö, valokuvanäyttely ja katsaus sukuhistoriaan.
Päivänsankari ripottelee käsitöitään pitkin Tervolan upeaa asuinrakennusta. Hän haluaa käsitöillään ja henkilöhistoriaansa liittyvillä valokuvilla ja teksteillä saada vieraiden keskuudessa aikaan rentoa keskustelua.
– Valmistelen synttäreitä minulle rakkaassa paikassa. Tämä isäni kotitalo on suuri lahja, jonka me viisi sisarusta olemme vanhemmiltamme saaneet. Tämä on meille stressinpurkupaikka.
Arki unohtuu Tervolan suuressa pirtissä. Sisarukset viettävät vapaa-aikaansa Tavastkengällä niin paljon kuin mahdollista. Ulla-Maija nauttii, kun hänellä on ympärillään tilaa, johon voi levittää käsityöt ja kaikki saa olla pitkin poikin, kun on sukutalossa yksinään.
Omien juurien tunteminen ja löytäminen ovat lähellä Ulla-Maijan sydäntä. Tavastkengällä isän suvun juuret ovat lähellä, mutta tutkittavaa riittää Rimpeläisen suvussakin. Ulla-Maija toivoo ehtivänsä jossain vaiheessa uppoutua kunnolla Sallasta kotoisin olevan metsäsaamelaista sukua kummankin vanhempansa puolelta edustavan äitinsä suvun historiaan.
Ulla-Maija Hepo-oja on mieleltään niin tavastkenkänen, että moni luulee hänen olevan syntyisin Pyhännältä. Tavastkenkä on ollut Oulussa syntyneelle ja puu-Tuirassa kasvaneelle Ulla-Maijalle lapsuudesta lähtien merkittävä paikka. Mummolassa ja sukulaisissa vietetyt loma-ajat ovat täynnä ihania muistoja.
– Kun puu-Tuira purettiin, mun lapsuusmuistot purettiin. Siitä lähtien minulla oli kauhea palo maalle ja siksi hain Kestilään töihin. En minä itseäni kaupunkilaiseksi koe. Olen tänne kasvanut.
Ammatinvalinta ei ollut Ulla-Maijalle selvää. Hän kokeili, miltä tuntuu olla töissä toimistossa, mutta vasta työharjoittelu päiväkodissa oli silmät avaava. Toiminnassa oli monia epäkohtia, joihin hän halusi tarttua.
– Päätin tehdä maailmasta paremman ja hain opiskelemaan lastentarhanopettajaksi. Minun mielestä lapsia ei kohdella niin kuin siinä päiväkodissa kohdeltiin.
Lastentarhanopettajaksi 1991 valmistuttuaan Ulla-Maija sai ensimmäisen työpaikkansa Kestilästä perhepäivähoidonohjaajana. Vuosien saatossa tehtävänkuva ja virkanimike ovat muuttuneet moneen otteeseen, mutta Ulla-Maijaa se ei haittaa. Kymmenkunta vuotta sitten tehdyt johtajan erikoisammattitutkinto-opinnot toivat hyviä uusia työkaluja työtehtävissä kehittymiseen ja muutoksiin motivoitumiseen.
– Olen kehittäjätyyppi. Olen muutoksesta ajatellut, että kun niitä tulee, älä pystytä muureja, vaan rakenna tuulimyllyjä. Muutos antaa uudenlaisia mahdollisuuksia.
Siikalatvan kunnan synnyn myötä virkanimike muuttui varhaiskasvatusjohtajaksi. Hepo-oja vastaa varhaiskasvatuksesta, päiväkotien esiopetuksesta ja aamu- ja iltapäivätoiminnasta johtaen varhaiskasvatustiimiä, johon kuuluu kolme päiväkodinjohtajaa ja kiertävä lähihoitaja.
Ulla-Maija Hepo-oja oli liikkeellä etulinjassa, kun Siikalatvan kunnantoimistojen väen Pulkkilaan keskittämistä ryhdyttiin valmistelemaan: Hän toi muuttokuormansa Pulkkilaan jo huhtikuussa. Hepo-oja nimettiin myös kunnan johtoryhmään.
– Isompaan työyhteisöön siirtyminen on tuonut uusia näkökulmia ja avannut aivan uuden sivun työssäni.
Johtoryhmässä Ulla-Maija kokee pääsevänsä muiden mukana kehittämään Siikalatvan kuntaa kokonaisuutena.
Kotielämä on rauhallisissa uomissa. Kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan, on eteen tullut uusi elämänvaihe.
– On ollut ihanaa aikaa, kun lapset ovat olleet kotona, mutta kyllä minä nautin tästä omastakin ajasta.
Hiljattain Ulla-Maija huomasi arvojärjestyksenä muuttuneen niin, että ilmoittautui yt-neuvotteluissa vapaaehtoiseksi, mikäli työaikaa on tarvetta lyhentää. Vuoden alusta alkaen työviikko on ollut nelipäiväinen. Ulla-Maija kokee aikaa jäävän paremmin itsestään ja perheestä huolehtimiseen.
– Toivon, että ymmärtäisin käyttää aikaa läheisistä ja omasta terveydestä huolehtimiseen sen sijaan, että uppoudun työhön, kuvailee Ulla-Maija Hepo-oja.