Kolumni

Unohtuneet projektit nousevat henkiin

-
Kuva: Vesa Joensuu

Kun mies lupaa tehdä, hän myös tekee, eikä siitä tarvitse olla puolen vuoden välein muistuttamassa. Kuulostaako tutulta? Kotitaloudesta löytyy epäkohta, joka pitää hoitaa kuntoon. Mies on luvannut, muttei ole tapahtunut.

Poikkeusoloissa voi käydä jopa niin, että asiat saavat uuden aikataulun. Alkuviikosta soittelin käsistään kätevälle kaverilleni, joka on ollut lomautettuna leipätyöstään. Mies sanoi, että fiilikset ovat mollivoittoiset, eli hänen kielellään ”nyt on rupia perseessä”. Tekemistä ei ole, joten päivärutiineihin täytyy kehitellä uutta ohjelmaa.

Ensiksi hän aikoi yllättää puolisonsa korjaamalla kaasugrillin. Nainen on kuulemma jo useamman kesän valittanut, kun yksi poltin on aina vain pimeänä. Tavallisesti grilli joutaisi kaatopaikalle ja tilanne ostettaisiin uusi. Nyt on kun on tarkkaitava taloutta ja aikaa on, niin mies ja grilli autotalliin, kaikki levälleen ja tutkimaan.

Kaveri ajatteli, että mahtaako tuo sitten lopulta olla kummoinenkaan yllätys. Minä puolestani epäilin, että jos projekti onnistuu, ei puoliso edes huomaa – nainen kun on. Yleensä naisten huomio kiinnittyy asioihin jotka ovat huonosti.

Yhteisymmärryksessä päädyimme siihen, että tämä täytyy selvittää. Grilli kuntoon ja arvioitavaksi. Jään odottamaan raporttia kuinka lopulta kävi.

Minä puolestani päätin yllättää meillä asuvan naisen huomattavasti pienemmällä projektilla, eli kottikärryn renkaan uusimisella. Renkaan kehno tila on todettu taloudessamme ensimmäistä kertaa ehkä toissa kesänä. Aioin saattaa asian kuntoon, mutten ole kerennyt. On pitänyt pelata golfia ja tehdä kaikkea tärkeämpää.

No, sunnuntaina nainen oli pihalla haravoimassa ja ilmoilla alkoi vaihteeksi toistua sana ”pitäisi”. Meillä se tarkoittaa, että ”Juhan pitää”. Nyt alettiin keskustella kottikärryn renkaasta, ja päätin näyttää. Kun vähiten odottaa, alkaakin tapahtua.

Kun nainen lähti käymään lenkillä, usutin pojat autoon. Vanhempi voisi viihdyttää autossa nuorempaa sillä välin kuin poikkean alan liikkeessä. Pääsin kottikärrynpyörähyllyn eteen ja vaihtoehtoja oli paljon. Isoa, pientä, täyskumia, ilmarengasta ja kahdelle erilaisella akselivahvuudelle. Verenpaine alkoi nousta. Pojat autossa, eli asumaan ei voi jäädä. Valitsin summassa yhden.

Kiireesti kotiin, pojat päineen pihalle, mies talliin ja akseli irti. Vanha rengas pois ja uusi tilalle. Arvatkaa osuiko? Ei osunut. Ei riittänyt, että alkselikoko oli liian suuri, vaan rengaskin oli liian iso. Kaikki pieleen!

Samalla naapurin auto pysähtyi tallin edustalle. Kävelin pihalle, niin mies ilmoitti, että taisi olla muuten sinun poikasi, joka painoi potkupyörällä vastaan tuolla kauempana. Juoksujalkaa perään ja siellähän se oli menossa. Kylille karkasi heti kun silmä välitti.

Tyydyin kohtaloon. Liian laaja projekti. Vaatii ainakin laatikon asennusolutta, talkoot tai siirretään suosiolla seuraavaan suveen.

Juha Honkala