Viime aikoina Oulun raveissa useamman kerran ensimmäiseksi tai toiseksi juossut Ruhvanan Urho eli Urkki kertoi Siikajokilaaksolle kuulumisiaan.
Siikajokilaakson toimittajan toivomuksesta lupasin kertoa, mitä minulle kuuluu. Lienetkö lukenut syksyllä Siikkiksessä julkaistun Tiina Niinimaan minusta kirjoittaman stoorin.
Olen siis 8-vuotias ruuna Ranttilan Savalojalta. Niinimaa kuvaili minun olevan omapäinen suomenhevonen, jonka amatöörivalmentaja on saanut urallaan nousukiitoon. Niinhän siinä taisi käydä. Tosin se reilun vuoden takainen nousukiito tyssäsi silloin vuosi sitten loppiaisena loukkaantumiseen. Emäntäni Sanna Fingerroos ei säästellyt voimiaan ja varojaan, kun kuntoutti minua yli puoli vuotta. Mutta tässä sitä ollaan taas uudessa nousukiidossa.
Kivasti on mennyt raveissa ja lupaavalta näyttää, että olisin iskussa 9. helmikuutta Oulussa ajettavissa V75-raveissa. Emännästäni jota myös hovipalvelijakseni kutsun, olisi mukava, jos voittaisin edes kerran V75-ravit. Se olisi kuulema luksusta tällaisille amatööreille. Pääsin maistamaan tuota menestystä toissa vuonna Lahdessa, kun juoksin noiden huippuhevosten joukossa toiseksi.
Tykkään, kun minua ohjastaa Mauri Jaara ja saan lähteä raveihin suoraan kotitallista. Emäntä sanoo, että olen mahalla ressaaja. Varsinkin pitkistä ajomatkoista saan vatsanväänteitä. Onneksi emäntä on sen verran laiska, ettei edes viitsi ajatella, että näin talvella lähdettäisiin satojen kilometrien päähän raveihin. Oulu on sopivan lähellä.
Nuorempana olin hyvässä opissa ammattivalmentajalla, mutta kilpaileminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Kokeilin olla myös yhdellä valmentajalla tässä parina kesänä, mutta se ei ollut minun paikka. Minua ujostutti isossa tallissa. Koti-ikävä vei ruoka- ja treenihalut. Aurinko alkoi paistaa, kun pääsin takaisin hovipalvelijani luo. Sanna tekee puolestani kaiken ja minä taas näytän, kuinka tykkään hänestä ja teen parhaani. Mieleeni on, kun hovipalvelija treenaa minua itse. Emäntä sanoo, että nyt ollaan siinä pisteessä missä oltiin vuosi sitten ennen loukkaantumistani.
Kait minä sitten olen mammanpoika, kun osoitan toimillani, että tykkään, kun emäntä palvelee minua. Minun kanssa eläminen ja treenaaminen ei ole kuulemma mitään yksiselitteistä. Emäntä sanoo, että siihen treenauttaisi kaksi hevosta mitä minun kanssa värkätessä menee aikaa.
Okei, myönnetään olen herra ja hidalko vaikka tekivät minusta ruunan. Tämä näkyy arjessa muun muassa niin, että syön silloin kun huvittaa. Siksi minut pitää laitumessa pitää omassa tarhassa, muutoin en söisi ulkoillessa koskaan, kun toiset ehtisivät syödä minunkin osuuteni.
Emäntä sanoo, että olen hänen rakas. Isännältä ei ole kysytty, onko hän minusta mustasukkainen. Antaa olla, kun emännällä on sydämessä sellainen palo, että hän tekee minun hyvinvoinnin ja menestymisen eteen kaikkensa.
Onhan minulla tukenani myös tuo matsomies kakkonen jota emäntä myös Jariksi puhuttelee. Ymmärrät varmaan, etttä minä olen se matsomies ykkönen. Ilman matsomiehen apua emäntä olisi melko tupella raveissa. Jari ajaa matkat ja huolehtii kärryt kuntoon raveissa niin, että emäntä saa keskittyä minuun.
Toimittaja pyysi sanomaan, että Siikajokilaakso uutisoi mielellään meidän Siikajokivarressa vaikuttavien raviheppojen kuulumisia, jos joku vain raviuutisvinkkejä antaisi.
