”Se, joka oli saanut viisi talenttia*, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.” (Ensi sunnuntain evankeliumista, Matt. 25).
* Talentti oli noin 6000 x miehen päiväpalkka.
Jeesuksen opetuksesta ovat eri aikakausina iloinneet niin kovat kapitalistit kuin äärilaidan kommunistitkin. Niissä on nimittäin vivahteita ja yhtymäkohtia ajallisiin talouspoliittisiin linjauksiin. Jeesuksen päätarkoitus ei kuitenkaan ollut tehdä (talous)politiikkaa. Hän tahtoi kirkastaa elämän tärkeysjärjestystä hieman erilaisesta näkökulmasta. Tämä ilmenee, kun tarkastelee KOKO Jeesuksen opetusta. Se ei oikeastaan ollut poliittisesti kovin kallellaan mihinkään päin. Hengellistä sisältöä hänen opetuksissaan oli sitäkin enemmän.
Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu jaettaviksi. Otetaanpa esimerkkitapauksia: Jos loistavaääninen tenori harjoittelee yksin korven kätköissä niin, että kukaan muu ei kuule, eikö se ole Jumalan lahjojen tuhlaamista?! Tai jos lahjakas luennoitsija puhuu tyhjille saleille, kuka siitä hyötyy? Entä kuka hyötyy siitä, jos valtava hilla-apaja märkänee itsekseen korpien kätköissä, kenenkään poimimatta?
Jeesus tahtoi kirkastaa – mikä on aivan oikein – sitä, kuinka meistä jokaisella on omat lahjamme, leiviskämme. Mikä on sinun lahjasi, leiviskäsi? Millä tavoin sinä voit palvella Jumalaa ja lähimmäistä? Ovatko lahjasi oikeassa käytössä? Mitä sinä OIKEASTI tahtoisit tehdä elämäsi aikana?
Luther tahtoi nähdä myös ajallisen työn olevan Jumalan palvelemista. Tämä liittyy oman leiviskän hoitamiseen. Talentin eli rahan kätkeneet palvelijat toimivat eri tavoin. Se joka tuotti eniten korkoa, oli isännälle eniten mieleen.
On ymmärrettävää, että rahan maahan kaivanut sai sapiskaa. Ehkä hän pelkäsi, että hukkaisi tai tuhlaisi isäntänsä suuren omaisuuden? Siinä mielessä kätkeminen oli ymmärrettävää. Hän ei laittanut omaisuutta tuottamaan. Eikä meistä kaikista sellaiseen olekaan.
Ensi sunnuntain evankeliumissa on kuva myös Jumalan valtakunnan työstä. ”Usko lisää uskoa”. Kun joku tahtoo ottaa uskolla vastaan evankeliumin Jeesuksesta, ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, jossa talentit ovat maksimaalisen hyvässä käytössä. Siksi on tärkeää saarnata evankeliumia ja tehdä Jumalan valtakunnan työtä ”niin kauan kuin on päivä”. Viimein koittaa hengellinen yö. Silloin ei kukaan enää saarnaa evankeliumia kujilla ja aitovierillä. Siksi kannattaa uskoa kirkkaan päivän aikana. Uskon palkkana on kerran kunnian taivas Jumalan luona iankaikkisuudessa.
kappalainen
Raahen seurakunta