7-vuotias Uuno on omistajansa Kira Soinin ensimmäinen agilitykoira. Kotipihassa villisti juokseva pieni koira komentelee ohimennen juoksukavereitaan Maxia ja Ferristä, jotka suuremmasta koostaan huolimatta väistävät tuoretta piirinmestaria. Kolmikon omistaja nauraa, että vaikka useamman koiran taloudessa kurin on oltava tiukka, Uunolla on omat säännöt.
– Uuno ei pelkää mitään. Se on melko epätyypillinen mitteli, kova ja räväkkä.
Uuno ja Kira voittivat heinäkuun alussa Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin piirinmestaruuden agilityn medi-luokassa. Tittelin myötä irtosi myös vapaalippu ensi vuoden Suomen mestaruuskilpailuihin. Henkilökohtaisen mestaruuden lisäksi kaksikko liittyi sairastapauksen vuoksi edustamansa seuran joukkueeseen napaten myös joukkuekultaa.
– No vähän vahingossahan nuo tuli, en aikonut ensin edes osallistua, Kira hymyilee.
Agility on vauhdikas esteratakilpailu, jossa koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja nopeutta mitataan erilaisista hyppy-, putki- ja kontaktiesteistä koostuvalla radalla. Koirat jaetaan koon mukaan viiteen eri luokkaan, sekä tason mukaan 1-, 2- ja 3-luokkaan.
– Uuno on medikoira ja kisaa korkeimmassa, eli kolmannessa luokassa. Sillä on vaaditut tulokset agilityvalion arvoon, mutta näyttelytulos puuttuu, koska Uuno on kastroitu, Kira kertoo.
Pieni ja pippurinen Uuno tuli Kiralle ihan pienenä pentuna. Jo ensimmäisenä iltana kotona se yllätti omistajansa hakemalla röyhkeästi luun talon vanhan narttukoiran nenän edestä.
– Sillä on maailman suurin ego ja maailman paras huumori, Kira kuvailee kisakaveriaan.
Uunon ja Kiran yhteistyö on 6 vuoden jälkeen saumatonta, mutta koiran itsenäisyys aiheuttaa toisinaan haasteita radalla.
– Uuno rakastaa agilitya. Yleensä se toimii kuin ajatus, mutta jos en ehdi ohjaamaan, se päättää reitin itse, Kira kertoo.
Agilitykoiran koulutus aloitetaan heti pennun tultua taloon. Harjoittelu tapahtuu aina leikin varjolla, joten aivan ensimmäiseksi Uunokin opetteli leikkimään ohjaajan kanssa.
– Se on agilitykoiran, tai minkä tahansa koiran, tärkein taito. Uuno onneksi rakastaa leikkiä ja repiä. Se on ihan pallohullu, Kira toteaa.
Agilityn alkeet kaksikko opetteli Raahen koirakerholla, mutta vaihtoi pian Active Dogille Haukiputaalle.
– Haukiputaalla on hyvä halli ja laadukas opetus. Meillä olisi ohjatut treenit kerran viikossa ja päälle kotiläksyt, ja lisäksi kisat noin kerran kuussa.
Ennen piirinmestaruutta treeni- tai kilpailukertoja ei kuitenkaan kertynyt suunnitellusti. Mestaruustaistoon ei ollut tarkoitus edes ilmoittautua.
– Joku kuitenkin houkutteli mukaan ja tehtiin parit ylimääräiset treenit. Uuno on tehnyt kauan ja se osaa kyllä, joten teemme lähinnä ylläpitotreeniä, ohjaaja naurahtaa.
Hallitreenien lisäksi kaksikolla on kotipihassa omat agilityesteet, mutta Uunon treeniohjelma sisältää myös metsässä puiden kiertämistä ja kannoilla kiipeilyä. Lenkkeily on tärkeässä roolissa sekä ohjaajan, että koiran kisakunnon ylläpitämiseksi.
– En anna koirien juuri riehua keskenään ja lenkillä käskytän Uunoa aina ravaamaan. Lisäksi hyvä ruoka ja lisäravinteet, muuten ihan normaalia koiranelämää, Kira kuvailee.
Uuno ei stressaa turhia kisamatkoilla, mutta ohjaaja asettaa paineita itselleen koirankin puolesta. Kilpailuvietti on kova ja onnistumiset ruokkivat menestymisen halua, mutta myös lisäävät vuosi vuodelta pahenevaa jännitystä.
– Aina pyrin kuitenkin siihen, että koiralle tunteet eivät näy. Hylätty suoritus ei ole koiralle epäonnistuminen, vaan startti päätetään onnistuneeseen suoritukseen.
Agility on paitsi koiraa, myös ohjaajaa kuormittava laji. Ratasuoritus on suunniteltava etukäteen ja suorituksen aikana refleksien on toimittava. Ensi kesän SM-kisoihin treenit jatkuvat tutulla kaavalla.
– Aina kisan jälkeen muistan hetken aikaa, että voisihan sitä itsekin lenkkeillä enemmän. Jos nyt muistaisi ennen kisaa, Kira nauraa.