Nyt on hengähdystauon aika, huokaa Raahen seurakunnan uusi kirkkoherra Harri Joensuu. Takana on pitkä prosessi: Joensuu haki virkaa tammikuussa ja teki vaalityötä loppuun asti.
– Vaaliprosessi oli raskas, siinä joutui tuomaan itseään eri tavalla esille. Oli yllättävän raskasta ja haasteellista, hän toteaa.
Avukseen Joensuu valjasti uudet välineet; hän teki Youtubeen videoita ja käytti ahkerasti myös Facebookia. Näkyvyys somessa sai ihmiset tulemaan Joensuun luo keskustelemaan turuilla ja toreilla. Tuttu, Raahen seurakunnassa pitkään toiminut Joensuu sai seurakuntalaisten luottamuksen.
– Sain suuren äänimäärän ja ihmettelen sitä, hän toteaa nöyrästi.
Kirkkoherran viran Joensuu ottaa vastaan 1. joulukuuta ja virkaanasettamistilaisuus on Raahen kirkossa 13. tammikuuta. Etappeja odotellessaan Joensuu tutustuu monenlaisiin taustatietoihin ja syventyy tilastoihinkin.
– Pikku hiljaa asutaan sisään. Ymmärrän, että tämä on haasteellinen tehtävä, jossa on monia tekijöitä. En tule pääsemään helpolla, hän sanoo.
Kirkkoherraa vastassa on kiperiä kysymyksiä, kuten tiukoilla oleva talous ja seurakunnan valtava rakennuskanta. Lisäksi laaja seurakunta on monista paloista koottu. Seurakuntaliitokset vielä jomottavat, ja varsinkin viisi vuotta sitten liittyneet siikajokiset ovat viestittäneet olevansa paitsiossa.
– Iso haaste on saada eri alueiden seurakuntalaiset kokemaan, että seurakunta on heitä varten. Aion kuullostella ja kysellä, miten siikajokiset kokisivat yhdenvertaisuutta, Joensuu toteaa.
Seurakunnan strategiana on kohtaaminen ja perustavoite on kehittää seurakunnan toimintaa tasapuolisesti ympäri laajaa aluetta. Kirkkoherrana Joensuu haluaa tutustua eri alueisiin, jotta saa tietää, mitä missäkin toivotaan ja tarvitaan.
– Tulen mielelläni Siikajoen alueelle vierailemaan, jos joku pyytää. Odotan, että aluekappalainen järjestää käynnin Siikajoen kunnantalolle tutustumista varten, hän vinkkaa.
Moni asia on seurakunnassa hyvällä tolalla, kuten osallistuminen alueille ominaisilla tavoilla. Raahessa on vapaaehtoisia vetämässä pienryhmiä, Vihannissa järjestetään maakirkkoja ja Siikajoella on Mirjan ja Maunon tupa.
– Verrattuna saman kokoisiin seurakuntiin meillä on ihmisiä kivasti mukana, Joensuu toteaa.
Kirkon jäsenmäärä tasaisesti laskee, on tilastojen karu viesti. Käyrä osoittaa alaspäin myös Raahen seurakunnassa, ja tulevaisuuden iso kysymys on, miten kirkko saa uusia jäseniä ja säilyttää entiset.
– Kirkon täytyy olla uskollinen omalle identiteetilleen ja sille mitä tekee, että seurakuntalaiset kokevat seurakunnan merkitykselliseksi. Ihmisiä on kohdattava, luottamus tulee sillä tavalla, Joensuu pohtii.
Seurakunta ei voi jäädä lepäämään, vaan työtä on tehtävä koko ajan. Strategiaksi on Joensuun mukaan otettava se, ettei seurakunta pysähdy eikä väsähdä, vaan tekee työtä ja kohtaa eri ikäluokkien tarpeet. Nyt kirkko saavuttaa hyvin lapset, lapsiperheet ja vanhukset.
– Kysymys on, miten työikäiset kohdataan. Suunnitelmana on, ettei odoteta ihmisten tulevan kirkon luo, vaan kirkko tulee ihmisten luo. Enää ei riitä, että kerrotaan mitä on tarjolla, vaan on tuotava sisältöä esille, Joensuu tietää.
Seurakunta tulee tuomaan toimintansa sisältöä esille myös somen ja internetin välityksellä. Tulossa on nojatuolikirkko, eli internetin kautta voi seurata oman seurakunnan jumalanpalvelusta omassa olohuoneessa.
– Laitteet on jo hommattu, Joensuu kertoo.
