Tänä keväänä Siikajoella astuttiin uuteen aikaan. Valtuustoon pääsi ensimmäinen maahanmuuttaja, ja vieläpä reippaalla äänimäärällä. Jacqueline Aguilera Velásquez (sd.) sai 59 ääntä.
Revonlahdella 12 vuotta asunut chileläinen Velásquez on mieleltään niin suomalainen, ettei pidä itseään maahanmuuttajien valtuutettuna. Suomeen jäävät tulijat ovat uusia suomalaisia, jotka voivat rakentaa yhteiskuntaa.
– Maahanmuuttajien on päästävä mukaan. Annetaan heille tilaa ja paikka, että pääsevät näyttämään haluaan olla osana yhteiskuntaa, Aguilera sanoo.
Omasta kokemuksestaan nainen tietää, mitä tarkoittaa, ettei ole yhteistä kieltä. Koska hän oli päättänyt asua Suomessa, hän ryhtyi tekemään positiivisia asioita.
– Minulla oli siihen mahdollisuus. Oli hieno kaveripiiri, joka auttoi lempeästi oppimaan kieltä ja osallistumaan kursseille, hän kertoo.
Politiikaan Aguilera osallistui jo kotimaassaan Chilessä. Hän kasvoi diktatuurissa, jossa osa kansasta oppi olemaan hiljaa, mutta osa lähti toiseen suuntaan. Tietoa hakevien ja sitä jakavien joukkoon hakeutui myös nuori nainen.
– Mottona oli olla osana yhteiskuntaa ja vastustaa diktatuuria. Sieltä lähtee ajattelutavan pohja ja opin ajamaan yhteistä asiaa, Aguilera kertoo.
Vaikka halu vaikuttaa on ollut vahva, on naiselta Suomessa vielä tähän asti puuttunut rohkeutta. Sitä hän on saanut kuvaamataidon opettajan opinnoistaan, jotka aloitti viime syksynä.
– Opiskelussa olen saanut hyvää palautetta. Se on antanut voimaa ja uskoa, että pystyn tekemään asioita muuallakin kuin koulumaailmassa, hän toteaa.
Aguileran oma poliittinen näkemys on sosialistinen. Hänelle se tarkoittaa, että yhdessä voidaan tehdä asioita ja maailmaa paremmaksi. Yksin siihen ei kukaan pysty.
– On kaikkien yhteinen tehtävä, että pieni Siikajoki pysyisi hyvänä, että autamme toisia ja pystymme tervehtimään toisia, hän tähdentää.
Hyvinvointi on paljon muutakin kuin viranomaisten apua, työtä ja leipää, on Aguileran näkemys. Se on myös sitä, että ihminen tuntee olevansa osa yhteisöä ja että hän kokee tulevansa kuulluksi päätöksiä tehtäessä. Pienissä kunnissa yhteisöllisyys rakentuu helposti, mutta Aguilera pelkää nykyisen keskittämispolitiikan hävittävän tämän niille ominaisen voimavaran.
Koulussa pitkään työtä tehnyt Aguilera tuntee huolta nuorten syrjäytymisestä ja hän haluaa valtuutettuna olla etsimässä keinoja, miten siihen voisi puuttua. Toinen olkapää on vanhuksia varten, ja huomiota nainen haluaa kiinnittää myös vanhusten huoltoon ja hoitoon.
– Vaalikampanjan aikana kohtasin juuri eläkkeelle jääneen, joka kertoi pelkäävänsä, että hänen on mentävä vanhainkotiin. On surullista, että kun ikänsä työtä tehnyt ja veronsa maksanut jää eläkkeelle ja olisi aika nauttia, onkin vastassa pelko, Aguilera huokaa.
Kun Aguilera tuli Suomeen, hän ihaili sitä, miten vahva sosiaalinen verkosto ja kompromissien halu Suomessa on. Nyt yhteiskunnallinen verkosto on murtumassa, hän on huomannut. Ihmiset kokevat, etteivät päättäjät kuuntele.
– Se on otettava vakavasti, sillä kaiken perusta on ihmisten kuunteleminen. Jokaisella on oma elämä ja omat näkökulmat, ja jos ei keskustella eikä olla yhteydessä, mitään hyvää, uutta tai kestävää ei rakennu, Aguilera toteaa vakavana.