Kolumni

Väärässä leningissä maailmalle

Huomentapäivää, kullannuput! Mistä tänään pöyristytään? Eikö keksitä? No, iltaan mennessä on tullut jo jotain. Huoli pois, kohta saadaan somettaa.

Kaurahiutalepaketin nainen vaihtoi kansallispuvun siniseen leninkiin ja leikkautti hiuksensa. Ei käy!

Mutta näin siinä kuitenkin kävi. Elovena-tyttö uudistui ja joukko suomalaisia pöyristyi. Eihän nyt kansainvälisille markkinoille mielivä yritys voi päivittää omaa brändiään.

Tuo pöyristymisen taso on asia, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen yllättää. Miten ihmeessä hiutalepaketista voidaan vetää sellaisia johtopäätöksiä, että Suomen historiaa ja kansallista identiteettiä ollaan jotekin uhkaamassa ellei jopa murentamassa? Ei meikäläinen olisi huomannut muutosta ollenkaan, ellei asiasta olisi noussut kansallisen tason kohu.

Sitten on se tiedostava nuoriso joka pöyristyy vanhemman sukupolven mielipiteistä, oli nyt kyse ihan mistä hyvänsä. ”Miten kukaan voi olla tuota mieltä?” Heille voisin vastata, että ”kun vaan voi”. Mielipide on meistä jokaisella, ja jokainen voi valita miten siihen suhtautuu.

Jokainen meistä tietää suunnilleen kuinka Laura Huhtasaari tai Jussi Halla-aho suhtautuvat maahanmuuttoon. Ja kun jompikumpi heistä jotain maahanmuutosta lausuu, löytyy joukko pöyristyjiä. Siis oikeasti, vieläkö joku yllättyy siitä, etteivät kaksikon mielipiteet vielä tälläkään viikolla edusta sallivampaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Ja sitten on se toinen porukka: silakat ja vihervassarit. Ne kommunistit. Kun Li Anderson, Maria Ohisalo tai Emma Kari sanoo tuhannetta kertaa, että autoilu ja lihansyönti on pahasta, kannattaako tuhannetta kertaa provosoitua? Kun keskustalainen sanoo, että koko maa täytyy pitää asuttuna, vetää kehäkolmosen sisällä asuva sakki aamukahvit henkeensä. Verenpaine nousee, mutta mikään ei muutu. Sitä mieltä he ovat vielä huomenna, ylihuomenna ja ensi viikollakin. Kannattaako raivostua, koska itse olen toista mieltä? Ei kannata.

Ei minunkaan auta tässä jeesustella. Jokaisen aiemmin nimeltä mainitun henkilön sanomiset ovat ärsyttäneet useammin kuin kerran. Joskus kuitenkin kannattaa pohtia, että miksi hän noin sanoo.

Maailma muuttuu. Aiemmin sanomalehtien uutisdeskit määrittelivät mistä tässä maassa tai kylässä puhutaan. Nyt sitä ei linjaa kukaan ja julkisuuteen pääsee yhtä sun toista ihan jatkuvalla syötöllä. Isojen medioiden ei auta kuin peesata, ja nostaa mielipiteitä juttujen muodossa verkkosivuilleen. Vastakkainasettelu myy paremmin kuin konsensus, joten polarisoiva porukka on maltillisia enemmän äänessä.

Mutta myös se kannattaa muistaa, että meitä maltillisia, varsin harvoin mistään raivostuvaa porukkaa on valtaosa kansasta. Suurin osa meistä kunnioittaa toista ihmistä oli hän minkä värinen hyvänsä, söi hän lihaa tai nyhtökauraa, ajoi työmatkansa autolla tai sporalla, fanitti kaupungistumista tai syrjäseutuja.

Juha Honkala