Piippolassa on kevään aikana suunniteltu uutta eläinkuosia, jossa seikkailevat laulusta tutut Piippolan vaarin eläimet. Idea lähti liikkeelle Finlaysonin julistamasta Suomi100-kilpailusta, jossa etsittiin kavereita vääriin käsiin joutuneelle vaakunaleijonalle.
Suomen Leijonan ympärille on rakentunut ikäviä lisämerkityksiä, joita on vaikea tunnistaa isänmaallisuudeksi. Piippolan vaarin eläimet ovat sen sijaan säilyneet leimaantumiselta, eikä sitä haluttu Suomen juhlavuonna unohtaa.
– Piippolan kyläyhdistys on koonnut vauvakasseja, mutta kun tekijä jäi eläkkeelle, pohdittiin jatkoa. Oman kuosin ajatus lähti siitä, että Piippolan vaarin eläimet ovat edelleen täällä ja eskarilaiset ainakin tietää, mimmosia eläimiä vaarilla on, painokuosihanketta eteenpäin vienyt Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston lehtori Katja Haaraniemi kertoo.
Esikoulussa innostuttiin ajatuksesta ja jokainen sai piirtää vapaasti vaarin tiluksilta löytyviä eläimiä. Kultakin valittiin yksi eläinhahmo tulevaan kuosiin, jossa seikkailee monenmoinen kattaus maatilan eläjiä.
– Hevosia, lampaita, pupuja, lehmiä, possuja, kissoja, kanoja ja kukko, luettelivat eskarilaiset vaarin katraaseen kuuluvia eläimiä.
Teknisestä toteutuksesta vastasivat päivämuotoiset viriketoiminnanohjaajaopiskelijat. He käsittelivät lasten luomat hahmot painokuntoon ja valmistivat painoseulat. Kuvallisen opettaja Elisa Vääräniemi varmisti puolestaan sen, että eläinsommitelma sopii sekä yksittäiseen että sarjapainamiseen.
Viimeisenä eskaripäivänään ammattiopistolle saapuneet lapset näkivät jo tullessaan esimerkin tulevasta kuosista ja tunnistivat sieltä omat eläimensä myös negatiiviversiona.
– Tuolla on mun pupu!
– Ja mun lehmä ja vasikka!
Koulukkaita oli pyydetty piirtämään myös iso tähti mielivärillään. Kuin ihmeen kaupalla samat tähtikuviot olivat siirtyneet sabloonoina valmiille taulupohjille. Vierellä oli tela ja purkillinen väripastaa, joka oli tarkoitus levittää kuvion päälle. Pian olikin valmiina kahdeksan upeaa tähteä kuin suoraan tähtitaivaalta tipahtaneena.
Tähtitaulujen kuivumista odotellessa lapset kipaisivat mehulle ja tutustuivat samalla opistoon. Ihastusta ja ihmetystä herättivät niin käytävän ikkunoista vilahtaneet työtilat kuin vitriinien kierrätyskäsityöt ja graafiset teokset.
– Tullaanko me tänne sitten isona kouluun?, joku tiedusteli toivorikkaasti.
Mikäli opiston väestä on kiinni, niin tuskin näitä tulijoita vartuttuaan ainakaan ovelta käännytettäisiin. Niin ahkerasti esikoululaiset jatkoivat töitään.
Vasta paussin jälkeen lapsille selvisi salaperäisen työprojektin lopullinen tarkoitus. Kukin painokuosin suunnitteluun osallistunut eskarilainen pääsi painamaan omalle tähtikuviolleen yhdessä koostetun eläinkatraan.
– Nämä taulut laitetaan esille Asukastuvan taidenäyttelyyn, josta voitte ne myöhemmin hakea itsellenne, opastajana toiminut Katja Haaraniemi paljasti.
– Me ollaan julkkiksia, hihkaisi eskaripojista Nuutti.
Tytöistä Linnea vilkaisi toimittajaan ja pohti asiaa vielä pidemmälle:
– Entä jos meistä tuleekin maailmanjulkkiksia?
Tätä ei ehditty pohtia sen pidempään, sillä kaikilla oli halu saada oma työnsä valmiiksi. Reippaat eskarilaiset tarttuivat toimeen ja niin seulaan piirtyneet eläimet siirtyivät yhteistyöllä alla olevalla kangaspohjalle.
Kolmen tahon, eli Piippolan kyläyhdistyksen, ammatti- ja kulttuuriopiston sekä päiväkodin, yhteiseen Suomi100-projektiin ei voitu olla muuta kuin tyytyväisiä. Vaikka maatilat ovat kotieläimineen vähentymään päin, seikkailevat vaarin eläimet tästä lähin ihka omassa kuosissaan ainakin Piippolassa.
Ja ihan oman kylän eskarilaisten ansiosta. Lopputulosta voi ihailla kesäkuun alussa Piippolan asukastuvalla.