Parasta ennen päiväys oli 64-vuotiaana, mutta silloin mies ei ollut omien sanojensa mukaan vielä valmis. Prosessi oli kesken, mutta nyt tilanne on toinen.
Raahen kirkkoherra Tuomo Matala valmistautuu tällä viikolla pidettävään lähtöjuhlaan ja jumalanpalvelukseen. Virallisesti eläkkeelle siirrytään syksymmällä, mutta savotta on käytännössä ohitse 26. elokuuta.
Raahen ja Siikajoen seurakuntien johtaja jättää ison määrän henkilöstöä ja vielä suuremman määrän seurakuntalaisia, ja pitkälti näistä syistä erittäin mielenkiintoisen tehtävän.
– Parasta on ollut se, että tykkään olla ihmisten kanssa ja tässä työssä saa olla. Lisäksi seurakunnan sanoma on upea ja se auttaa jaksamaan. Olen ihmisestä kiinnostunut ja seurakunnan töissä olen päässyt vaihtamaan näkökulmaa useasti. Ensin seurakuntapastorina, sieltä perheneuvontaan ja kirkkoherraksi tulon myötä mukaan tuli taas uudenlaista: hallintoa ja muutoksen johtamista. Eikä tämä ole senkään jälkeen ollut vain työpöydän takana olemista. Kirkollisia toimituksia olen hoitanut koko ajan, Matala kertoo.
Muutosjohtajuus on sana, johon sisältyy sävyjä haasteista ja usein myös ongelmista. Ihmisillä on omat odotukset puhuttiin sitten työntekijöistä tai seurakuntalaisista. Matalan johtama organisaatio on kasvanut vuosien varrella suureksi, sillä kirkkoherralla on johdettavanaan seitsemän eri kirkkoa.
– Seurakunnasta on tullut iso, mutta kenenkään ei ole tarvinnut muuttua miksikään. Esimerkiksi Ruukin ja Paavolan seurakunnat ovat voineet jatkaa ihan omalla tavallaan. Seurakuntalaisilla on saattanut olla huoli oman alueen identiteetistä ja seurakuntatyöstä, mutta kyllä meillä jokaisella on ollut tilaa tehdä oman näköistä työtä, Matala kertoo.
Rivimiehestä kasvavan organisaation johtajaksi siirtymisen Matala koki haastavaksi, mutta monessa tilanteessa on auttanut, että henkilöstö on saanut sanoa sanottavansa.
Kun itse osaa kuunnella ja tukea työkaveria, asiat sujuvat usein myös toiseen suuntaan paremmin.
Lähtökuoppia ei kaiveta
Kuivaniemellä kasvanut Matala kertoo, ettei eläkkeelle siirtyminen tarkoita muualle muuttoa, vaikkei hän saati hänen puolisonsa ole paljasjalkaisia raahelaisia.
– Ei se lapsuuden miljöö Kuivaniemellä olisi edes sellainen millaisena sen jätin. En ollut koskaan edes käynyt Raahessa ennen kuin tulin tänne töihin, mutta 33 vuotta on tehnyt tehtävänsä. Tänne on juurruttu ja olemme vaimoni kanssa raahelaisia.
Mutta kuinka pohjoisen pojasta ylipäätään tuli pappi?
– Kävin Iissä ylioppilaaksi ja minusta piti tulla historian opettaja. Teologia oli kuitenkin kutsumus ja ala vaihtui, Matala kertoo.
Väki ehkä maallistuu, mutta sanoma pysyy
Raahen seurakunnalla on käsissään monenmoisia haasteita, joista suurin ja jatkuvin on sama kuin missä tahansa muualla Suomessa. Veronmaksajat vähenevät kun ihmiset eroavat kirkosta.
Eropiikki osuu vuodenvaihteeseen, kun seurakuntalainen ynnää haluaako maksaa tulevan vuoden kirkollisveroa vaiko ei. Joskus joukkoeroamisia tulee poliitikkojen tai muiden näkyvien persoonien puheista julkisuudessa, mutta niistä Matala itse ei jaksa kiihtyä.
– Jos provosoidaan, ei aina tarvitse provosoitua. Mutta seurakunnan pitää ottaa kritiikki vastaan ja kuunnella ihmisiä. Joku eroaa seurakunnasta, ei hän sanoman vuoksi eroa vaan jonkun muun syyn takia. Kyllä meille tilausta on ja olen sen suhteen luottavainen nyt ja tulevaisuudessa, Matala kertoo.