Vain huip­pu­mie­his­tä tulee kä­ti­löi­tä – Iikan na­vet­ta­saap­pat vaih­tu­vat syn­ny­tys­sa­lin tos­sui­hin

Iikka Yrjänän käsissä olleet talikko ja lantakola vaihtuivat terveydenhoitoalan oppikirjoihin. Satu Yrjänä on iloinen, että Iikka pääsee tekemään sitä työtä, mitä haluaa. Myös 1-vuotias Ella nauttii, kun isä on etäviikkojen aikana paljon kotona. Kuvasta puuttuu eskarilainen Eetu.
Iikka Yrjänän käsissä olleet talikko ja lantakola vaihtuivat terveydenhoitoalan oppikirjoihin.
Iikka Yrjänän käsissä olleet talikko ja lantakola vaihtuivat terveydenhoitoalan oppikirjoihin.
Kuva: Kirsi Junttila

Maanviljelijä ties kuinka monennessa polvessa, isännän saappaisiin kasvanut, ison maatalousyhtymän osakas ja vastuullinen yrittäjä Iikka Yrjänä huomasi reilun seitsemän vuoden jälkeen, ettei sittenkään ole omalla alalla.

– Alkoi tuntua, etten pääse toteuttamaan sellaista tarvetta mitä haluan toteuttaa, Yrjänä kertoo.

Peruskoulusta asti Yrjänää on kiinnostanut ihminen ja hän halusi ammattiin, jossa pääsee auttamaan ihmisiä. Idea syttyi, kun hän pari vuotta sitten hän näki mainoksen, jossa oli mieskätilö.

– Sanoin vitsillä Satulle, että siinähän on mulle tulevaisuuden ammatti, Yrjänä naurahtaa.

Ajatus jäi päähän muhimaan ja Yrjänä otti selvää, kuinka monta miespuolista kätilöä Suomessa on. No eipä monta – tutkinnon on suorittanut 35 miestä. Tuota tuumiessa terveydenhoitoala alkoi tosissaan kiinnostaa ja kun Ville-veli halusi ostaa isoveljensä osuuden maatalousyhtymästä, Yrjänä teki päätöksensä.

Viime syksynä hän aloitti Oulun avoimessa ammattikorkeakoulussa sairaanhoitotyön polkuopinnot. Tavoitteena on valmistua kätilöksi.

Tieto uudesta urasta on tuttavapiirissä otettu ristiriitaisesti vastaan, mutta tässä asiassa ei muilla ole nokan koputtamista.

– Jos valitsee ammatin muiden mielipiteiden mukaan, ei siitäkään tule mitään, Yrjänä tokaisee.

Mutta miksi ihmeessä kätilöksi, on kuitenkin moni Yrjänän tuttu ihmetellyt.

– Muihin terveydenhoitoalan töihin verrattuna kätilö on tekemisissä terveiden ihmisten ja uuden elämän kanssa, hän perustelee.

Toinen vaihtoehto on ensihoitaja, mutta siinä työssä väistämättä kohdataan paljon onnettomuuksia, kuolemaa ja surua. Yrjänä on mielellään tekemisissä iloisten asioiden kanssa.

– Oman lapsen syntymä on merkittävä asia elämässä. Olisi hienoa toimia ammattilaisena siinä mukana, kahden lapsen isä myhäilee.

Synnytyssalit ovat perinteisesti naisten valtakuntaa, jonne isiäkin alettiin päästää vasta 1980-luvulla. Miespuolisia kätilöitä vielä oudoksutaan, ja arasti miehet itsekin alalle hakeutuvat. Ala vaatiikin Yrjänän mielestä mieheltä luonnetta.

– On osattava ajatella tilannetta hoitotoimenpiteenä ja täytyy olla empatiakykyä. Miehistä alalle valikoituu huippuyksilöitä, koska siihen ei lähdetä hetken mielijohteesta, hän pohtii.

Viime kevään yhteishakuun Yrjänä ei ehtinyt mukaan, joten hän aloitti opinnot avoimessa ammattikorkeakoulussa. Avoimen puolen opiskelijat eivät ole ammattikorkean kirjoilla, joten he eivät saa opiskelijakorttia, opintotukea eikä -lainaa. Avoimen lukuvuosimaksu on 300 euroa.

Kun opiskelija on avoimen puolella kerännyt 55 opintopistettä, voi hän osallistua ammattikorkean erillishakuun. Mikäli tulee valituksi, pääsee jatkamaan opintoja virallisena opiskelijana suoraan toisella vuosikurssilla.

– On hyvä vaihtoehto tavallaan olla kokeiluvuosi avoimessa. Jos ei ala ei olekaan oma, niin voi jättää pois. Ei ole sidoksissa mihinkään, Yrjänä sanoo ja suosittelee muillekin avoimen ammattikorkean opintoja.

Opintojensa jatkamiseksi Yrjänä aikoo hakea sekä yhteishaussa että erillishaussa Oulun ammattikorkeaan ja tavoite on opiskella seuraavat 3,5 vuotta monimuotoryhmässä kätilöksi.

Monimuoto-opiskeluun kuuluu sekä lähiopetusta koululla että etäopintoja kotona. Lähiopetuksessa paneudutaan käytäntöön, ja viimeksi Yrjänä on opetellut kanyloimaan potilasta. Sitäkin taitoa tarvitaan synnytyssalissa.