Piippolan kirjastossa asioivaa tervehtii Virpi Marjomaa-Rajamäen kotikirjastoonsa esille tuoma valokuvista ja naisrunoista koottu näyttely. Yksitoista, eri-ikäisistä naisista kirjoitettua runoa on koottu valokuva-albumin väliin. Jokaisella runolla on naisennimi ja tulosteen taustalla on Virpi Marjomaa-Rajamäen mielestä kyseiseen runohahmoon sopiva taustaväri.
Runot on julkaistu vuosien 2017 ja 2018 aikana Sieviläisessä. Freelancer-kirjoittajana työskentelevä Marjomaa-Rajamäki mietti yhteistyökumppanilehtensä toimituksen edustajan kanssa, mistä aiheesta voisi kirjoittaa. Samaan aikaan hän oli miettinyt, kuinka voisi osallistua Suomen juhlavuoteen omalla taiteellaan.
Kohtaamiensa eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien naisten tarinat olivat jääneet puhuttelemaan Virpiä niin, että toimitus antoi hänelle vapaat kädet kirjoittaa julkaistavaksi naisrunoja. Runoja julkaistaan tämän vuoden aikana vielä muutama.
– Naisrunoista on tullut minulle tärkeä projekti. Olen niiden kautta pystynyt kertomaan kuultua, koettua ja nähtyä.
Runokokoelmassa oman runonsa ovat saaneet muun muassa 104-vuotias Selja, evakko Veera, torimyyjä Taimi ja vapaaehtoistyöntekijä Marja.
– Naisrunojen kautta haluan osoittaa arvostukseni naisia kohtaan ja sitä kautta pohtia, miten naisten työt ja asema on muuttunut.
Näyttelyssä esillä olevat valokuvat Virpi Marjomaa-Rajamäki kuvasi pääasiassa kotinsa pihapiiristä, kun innostui mukaan Facebookissa levinneeseen mustavalkokuvien kuvaamishaasteeseen.
– Yllätyin, kuinka omasta pihasta voi löytyä niin paljon kuvattavaa.
Virpi Marjomaa-Rajamäki ajatteli ensin kokoavansa mustavalkokuvista näyttelyn, mutta ajatus laajeni, kun hän huomasi, että valokuvanäyttelyn rinnalle voisi tuoda siikalatvastenkin luettavaksi naapuripitäjän paikallislehdessä julkaistuja naisrunoja.
– Ylipäätään omalla näyttelylläni haluan kannustaa lapsia ja nuoria löytämään omia ilmaisukanavia. Kunpa nuoretkin uskaltaisivat tuoda töitään näytille.
Virpi hoksauttaa, että kaikki näyttelyssä esillä olevat kuvat on kuvattu kännykkäkameralla. Hän haaveilee, että jonain päivänä omistaisi järjestelmäkameran. Aiemmin Marjomaa-Rajamäki kuvasi pokkarikameralla, mutta vaihtoi kännykkäkameraan, kun huomasi, kuinka tekniikan kehittymisen myötä puhelimella saa tallennettua asioita valokuviksi.
– Kuvia valitessani mieleeni nousi luopumisen teema, sen pohjalta valitsin kuvat. Olen viime vuoden aikana menettänyt kaksi läheistä. Alussa on nuppu, nuppu elämälle. Valokuviin mahtuu koko elämänkaari ja lopussa on lohtuna syksyn värit. Menetykseenkin on aina lohtua löydettävissä.
Edellisestä Virpi Marjomaa-Rajamäen valokuvanäyttelystä on jo kahdeksan vuotta.
– Olen ehkä ehtinyt ihteäni. Halusin taas vuorovaikutukseen ihmisten kanssa. Yksikin pieni näyttelykirjaan tuleva palaute on vuoropuhelua. Osa tekemistä on, että saa palautetta.
Marjomaa-Rajamäki on saanut näyttelystä suullistakin palautetta. Kiitosta on tullut muun muassa naisrunojen kautta naisen maailmaan liittyvien arkisten asioiden kuvauksesta elämän iloineen ja suruineen.
Näyttelyyn ovat käyneet jo tutustumassa Piippolan esikoululaiset ja myös koululuokkia on tulossa vierailulle. Virpi toivoo, että näyttely innoittaa lapsiakin miettimään oman taiteensa näyttelyn muotoon kokoamista.
Leskelässä syntynyt Virpi kuvailee saaneensa kotikylässään hyvät eväät kulttuurin kokemiseen, tekemiseen ja näkemiseen.
– Minulla oli rikas lapsuus ja nuoruus, kun tehtiin yhdessä teatteria. Tekeminen oli yhteisöllistä ja lapsetkin otettiin mukaan tekemiseen.
Marjomaa-Rajamäki uskoo, että näillä juurilla oli vaikutusta siihen, että hän lähti opiskelemaan kulttuurialaa.
– Minä olin kuusivuotias kun sain ensimmäisen kameran. Ne ensimmäiset tilannekuvat ovat kantaneet minua. Annetaan lapselle mahdollisuus ja kannustetaan olemaan rohkeasti sellainen kuin on. Nämä ovat hyvät lähtökohdat luovuudelle.
Virpin syksyyn kuuluu mukavaa tekemistä, kun hän aloittaa Jokilatvan opistossa, Nivalassa opettaen luovaa kirjoittamista ja elämäntarinan tallentamista. Tammikuulle on ehdolla Piippolaan Virpin vetämä kurssi, jolla etsitään kirjoittaen työkaluja muutoksen ja tunteiden käsittelyyn.
Lokakuussa valokuva- ja naisrunonäyttelyyn voi tutustua Pulkkilan kirjastossa.