Siikajoenkylän Salea vastapäätä kohoava puutalo, niin sanottu Raution baari, kylpee kevätauringossa ryhdikkään näköisenä. Vielä muutama vuosi sitten tämän yli 60-vuotiaan talon ilme oli toinen: kattohuovat irvistelivät, lippakatot lenksottivat ja maalipinta hilseili. Nyt kaksikerroksinen pytinki on saanut ylleen uuden peltikaton ja siniharmahtavan ulkovuoren.
Yksikään kylänraitilla liikkunut ei ole voinut välttyä huomaamasta ulkomuodon uudistumista, sillä rakennus sijaitsee kylän vilkkaimmassa solmukohdassa. Moni on varmasti miettinyt, miltä talon sisällä mahtaakaan tänä päivänä näyttää.
Vanhasta baarista uusperheen kodiksi
Susanna Pohjola avaa kuistin oven ja kutsuu tulijan hyväntuulisesti sisälle. Kotoisan olohuoneen ikkunoista avautuu hyvä näkymä suoraan Kauppatielle. Talon isäntä, Jouni Pohjola, istahtaa kiikkutuoliin. Juuri tässä kohdassa sijaitsi vielä muutama vuosikymmen sitten baaritiski.
– Eipä olisi silloin aikoinaan tiskillä istuessa uskonut, että joskus tässä kohtaa on oma ruokapöytä, Jouni virnistää.
Paikkaa kutsutaan Raution baariksi rakentajansa ja entisen omistajansa mukaan. Talon valmistuttua vuonna 1955 yläkertaa asui Raution perhe ja alakerrassa puolestaan toimi liiketila, jonka yrittäjä vaihtui vuosien varrella useampaan otteeseen: väliin se toimi baarina ja väliin ravintolana, jossa tarjottiin kunnon kotiruokaa ja tuoreita leivonnaisia.
Kahteen eri liikehuoneistoon jaetussa tilassa palveli vielä 1990-luvun alkupuolella parturi-kampaamo Siitukka sekä Siika-pub, joka siirtyi sittemmin vanhan Saloon Huitsin Nevadan tiloihin Kauppatien päähän. Sen koommin ei yritystoimintaa ole talon alakerrassa nähty.
Paikan myynti-ilmoitus osui Jounin silmään vuonna 2010.
– Lähdettiin katsomaan, miltä se vanha baari näyttää ja siitä se sitten lähti. Parin viikon päästä oltiin jo pankissa tekemässä kauppoja. Oli se yhdenlainen heräteostos, mies naurahtaa.
– Olihan tämä ostohetkellä aika heikkokuntoinen. Mutta se olikin pointti, että tästä saattoi muokata mieleisensä ja sai lähteä alusta asti tekemään.
Jouni aloitti remontin entisen vaimonsa kanssa. Uusi remonttikaveri, Susanna, muutti taloon pari vuotta sitten, ja siitä lähtien näiden seinien sisällä on elelty uusperheen arkea.
Sivuseinissä muhi yllätys
Perhe muutti uuteen kotiin syksyllä 2010. Uusia omistajia oli vastassa kolkko alakerta, josta oli purettu baaritiskin lisäksi myös lähes kaikki keittiön kaapit. Remontti aloitettiin muutamasta huoneesta, jotta talo saatiin asuttavaksi. Katot ja seinät maalattiin ja lattiaan asennettiin laminaatti. Samalla puhkaistiin liiketilojen välinen seinä, jotta alakerrasta tuli yhtenäinen. Putki- ja sähkötöitä tehtiin remontin etenemisen tahdissa.
Ulkopintoihin remontointi ulottui talven taituttua. Omistajille valkeni, että katto oli vuotanut sieltä täältä. Pahimmat kosteusvauriot löytyivät sivuseinistä, joiden eristeenä olleet muhat olivat osittain kastuneet ja runkopuut lahonneet. Ensimmäinen kesä vilahti kattoa ja ulkovuorta remontoidessa.
– Alkuun oli ajatus vain rapata ja maalata ulkoseinät, mutta lahokohtien vuoksi oli purettava ja tehtävä uusiksi. Ulkovuoren remontoinnissa meni kaikkiaan kolme vuotta. Muita sellaisia yllätyksiä ei ole tullut, joihin ei olisi osattu varautua, Jouni kertoo.
Vanhaa säilytettymahdollisimman paljon
Vanhan rakennuksen pelastamisesta on tullut uusille omistajille missio, jonka edessä ei ole työtunteja laskeskeltu. Remontti ei ole tuntunut ylivoimaiselta, sillä työ on edennyt pikkuhiljaa, vaiheittain.
– Välillä myös yrityksen ja erehdyksen kautta. Jotain on kokeiltu, ja jos se olekaan toiminut, niin sitten on vaihdettu. Ei sitä oikein itsekään ymmärrä, miten iso työmäärä tämän eteen on tehty. Ehkä se nyt tässä toiset 60 vuotta menee, Jouni miettii ja saa remonttikaveriltaan hyväksyviä nyökkäyksiä.
Talo on käynyt läpi melkoisen muutosprosessin: vanhan ravintolan puolelle on remontoitu olohuone, keittiö ja wc ja vanhan kampaamon puolelle kodinhoitohuone, oleskelutila, makuuhuone ja toinen wc. Yläkerrasta löytyy lasten maun mukaan sisustetut makuuhuoneet ja kellarista tummanpuhuva sauna. Omistajien tavoitteena on ollut säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa. Tästä yksi näkyvä osoitus on yläkerran vessa.
– Sitä ei ole raskittu purkaa ja se on yhä omassa alkuperäisasussaan, Jouni hymähtää.
Talon menneistä päivistä kertovat myös talon alkuperäiset ikkunat, haltex-katto ja sormipaneeli. Osassa huoneista on kaivettu esiin vanha lautalattia.
– Takaeteisen lattiaa katsellessa mietin, voisiko vanerin ja muovimaton alla olla lautalattia. Ja olihan siellä. Keittiön puoleltakin löytyi ihana lattia, joka on nyt hiottu ja maalattu. Vielä olisi tarkoitus kaivaa puulattiat esille muualtakin. Pihatyötkin ovat vielä vaiheessa, eli tekemistä löytyy vielä, Susanna miettii.