Tyytyväisenä olen lukenut Siikalatvan kunnan linjauksesta kyläkoulujen arvostuksen suuntaan. Kun päätöksenteossa huomioidaan talouden lisäksi muitakin vaikutuksia, tuetaan kuntalaisten hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin.
Lasten, perheiden ja koulujen henkilökunnan kokemuksia ja mietteitä kannattaa jatkossakin pitää tärkeänä osana kunnan kehittämistyötä. On hyvä huomata käytännön asioita laskelmien ja suunnitelmien rinnalla. Kun lapsella on lähikoulu kohtuullisen matkan päässä, osalla on esimerkiksi mahdollisuus hyötyliikuntaan koulumatkalla. Alakoulun saa aloittaa tutussa ympäristössä ja yhteistyö kodin ja pienen koulun välillä on parhaimmillaan joustavaa sekä lapsen elämäntilanteen huomioivaa.
Kun olin itse koululainen, viihdyin hyvin silloisessa kyläkoulussa ja myöhemmin yhteisellä yläasteella. Erilaiset aiheet tuntuivat kiinnostavilta ja oli luontevaa harjoitella ja oppia uutta. Opiskelu on tuntunut mieluisalta vielä aikuisiässäkin. Koulun arjessa avustajana työskennelleenä ja vanhempana tiedän, ettei jokaiselle oppilaalle koulu merkitse samaa kuin minulle. Syitä on varmasti monia, ja kirjoitankin vain omiin havaintoihin pohjautuen.
Tahti on jo alakoulussa välillä melkoinen. Se on kai lähtökohtaisesti opetussuunnitelman tavoitteissa pysymistä. Paljon pitäisi ehtiä oppia, aikuisten ohjata ja opettaa. Joskus vain tuntuu, että asian sisäistäminen jää toissijaiseksi seikaksi, kun pitää jo kääntää seuraavassa sivu. Innokkaalta oppijalta kokonaisuuden hahmottaminen voi luonnistua, mutta miksi kaikki ei innostu?
Olen kirjoittanut ajatuksiani muistikirjaan jotakuinkin näin:
Huonon käytöksen taustalla voi olla epävarmuuden tunnetta, turhautumista. Siitä, ettei pärjää kuten muut. Käytöksellään lapsi voi yrittää häivyttää sitä, mitä eniten pelkää - epäonnistumista yhä uudelleen. Ja kuinka helposti lapsi alkaa kieltää asian arvon, motivaatio koulunkäyntiä kohtaan alkaa huveta. Aikuisten on helpompi ottaa vastaan hyvää käytöstä ja menestystä kouluaineissa, mutta jospa olisi myös aikaa ja tahtoa katsoa mitä huonon käytöksen taustalla on. On toki selvää, ettei kaikkea voi selittää oppimisvaikeuksillakaan. Mutta vaikeuden havainnointi ja toteaminen auttanee lasta ja aikuista ymmärtämään oppimisen haasteita paremmin. Ja kuten olen saanut huomata, lapsi voi olla hyvin käytännönläheinen, ratkaisukeskeinen ja innostunut, muttei niinkään teoriapainotteisista opinnoista vaan toiminnallisuudesta, tekemisestä. Luovuus ilmenee ihmisissä niin monin tavoin, taito-ja taideaineiden lisäksi eri elämänalueilla. Tiedon välittämisen lisäksi nykyään kannustetaankin oivaltamaan itse.
Vanhemmuus on mahdollisuus oppia elämästä lapsen rinnalla. Toivon rohkeutta kohdata haasteet ja onnistumiset - hyväksyä erilaisuus, nähdä hyvä.
Freelancer kirjoittaja & luovan kirjoittamisen opettaja, joka asuu sekä mökkeilee maalaismaisemassa.