Van­ki­las­sa­kin pitää varoa virusta

Koronapandemia on saanut suomalaiset pysymään kotonaan – toivottavasti. Virus leviää herkästi ja meistä sitkeimmätkin alkavat ymmärtää, että vain välttämättömät menot hoidetaan ja muuten pysytään kotona. Samalla suomalaisessa kommunikoinnissa on yleistynyt narratiivi, että olot ovat kuin vankilassa. Mutta miten virus on vaikuttanut elämään oikeassa vankilassa, Kestilässä.

– Onhan sillä vaikutuksia – isojakin. Liikkumista on rajoitettu paljon. Talon ulkopuolella ei käydä kuin ihan pakollisissa sairaala-asioissa. Muuten poistuminen on kielletty, eli asiakkaan näkökulmasta rajoitus on hyvinkin merkittävä. Sellaista kommenttia on tullut, että avovankilat ovat muuttuneet suljetuiksi vankiloiksi, Kestilän avovankilan johtaja Tapio Iinatti kertoo.

Nykysäännöillä tilanne on se, että jos korona tulee vankilaan, sen on tuonut todennäköisesti vankilan työntekijä. Työntekijöitä ei määräillä, mutta ohjeistuksia on päivitetty vastaamaan maailman aikaa.

– Laitoksen päivittäisissä rutiineissa noudatamme 10 henkilön sääntöä. Ruokailut ja muut toiminnot pidetään porrastetusti. Opiskelut tehdään etäyhteydellä, eivätkä opettajat tule enää paikanpäälle. Tilanne on otettu vastaan rauhallisesti eikä kapinahenkeä ole.

Vangit eivät saa tavata enää perheitään, vaan yhteyttä täytyy pitää puhelimitse tai skypen välityksellä.

– Kaikkien elämää on rajoitettu, mutta kyllä se vankilan ulkopuolinen elämä vielä vapaampaa on.

Jos rajoituksista huolimatta kävisi niin, että korona pääsisi porttien sisäpuolelle, on eristämismahdollisuus olemassa.

– Keskushallinnon tasolta tulee ohjeita eri tilanteisiin. Pyrimme varautumaan myös siihen, jos sairastapauksia tulee enemmän. Jos kato alkaa käydä valvontahenkilöstössä, miten muu henkilöstö voidaan valjastaa avuksi. Voidaanko tehdä henkilöstön siirtoja laitosten välillä ynnä muuta. Pohjoisessa siirrot ovat hankalampia pitkien etäisyyksien vuoksi, mutta ei vankiloita voi myöskään sulkea.

Avovankila on nimensä mukaisesti normaalioloissa avoin. Avovankilaan sijoitetaan sellaisia vankeja, joiden onnistuminen suorittaa tuomio avoimissa olosuhteissa on arvioitu ennalta hyväksi.

– Täältä jokainen pääsee halutessaan poistumaan, eli motivaatio pitää olla vangilla itsellään. Eikä sillä ole merkitystä mistä tuomio tuli tai kuinka pitkä se on. On meillä täällä tuomion loppuosaa suorittavia elinkautisvankejakin, Iinatti kertoo.

Myös vapauteen kuljetaan usein avovankilan kautta. Suljetusta laitoksesta siirrytään avovankilaan, minkä jälkeen voi kysymykseen tulla valvottu koevapaus, jolla mennään esimerkiksi tuomion viimeiset kuusi kuukautta. Vanki asuu tämän ajan kotonaan.

– Valvonta hoidetaan sähköisellä järjestelmällä, kuten pannalla. Tukipartio käy vangin luona vähintään kerran viikossa. Vangille tehdään päihdetestausta ja hänen siviilielämäänsä koitetaan tukea. Päihteet ovat suurin syy siihen, että siviilielämä ei onnistu. Jos kuvioihin tulevat päihteet, usein seuraavana ovat rikokset, Iinatti kertoo.

Vankilan rutiineista siviilielämään siirtyminen ei ole helppoa. Kun vuosien ajan annetaan tietyt aikataulut ja rutiinit, niiden kanssa oppii elämään. Kun rutiinit jäävät, voi edessä olla kriisi.

– Yhteiskuntakin voi muuttua tuomion aikana paljon. Eihän meidän yhteiskunta ole sama kuin 10 vuotta sitten. Siksi yritämme kehittää vangin omaa vastuunkantoa jo tuomion aikana. Jos suljetusta vankilasta heitetään yhtäkkiä muovikassin kanssa portin ulkopuolelle ja toivotetaan hyvää jatkoa, niin onhan ihminen aika hukassa. Vapautuminen voi olla pelottavaa, Iinatti huomauttaa.