Ennen muinoin oli vain yleisönosastot ja tekstaripalstat, joiden kautta jokainen pääsi halutessaan viestimään isommalle areenalle. Aina viesti ei edes yltänyt julkaisuun asti. Lehtien palstat ovat yhä tänäkin päivänä toimiva osa kansalaisten välistä keskustelua, mutta nykyään on yksi kanava yli muiden: on netti, sosiaalinen media ja ennen kaikkea Facebook. Sana on nyt vapaampi kuin koskaan.
Facebookista löytyy monenlaisia ryhmiä, joissa ihmiset pääsevät vapaasti vaihtamaan ajatuksiaan. Useimmille paikkakunnille on perustettu oma ryhmä, missä saman alueen asukit voivat viestiä keskenään ikään kuin sähköisen puskaradion periaatteella. Ennen näitä nettiyhteisöjä huhut, kuulopuheet ja erilaiset kokemukset jaettiin ainoastaan oman tuttavapiirin kesken.
Nyt netistä saa reaaliaikaista tietoa kyläkaupan pihalla irti hulmuavasta keskikokoisesta spanielista ja rivitalon ovilla piruuttaan pimpottelevista pojanviikareista. Tätä kautta voi myös kysellä ripsipidennyksien tekijöistä ja paikallisen uimaveden laadusta tai vaikka varoitella kylän pinnassa liikkuvista hiippareista.
Tieto ja kuulumiset liikahtavat nettiryhmien kautta jouhevasti. Niiden avulla on löydetty karanneiden koirien, leikkipuistoon unohtuneiden aurinkolasien ja varastettujen pyörien jäljille. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että Siikajoenkylän keskusteluryhmässä puheenaiheena olleet Niitynmaantien sähkökatkoksetkin saatiin hoitoon juuri tämän sähköisen viidakkorummun ansiosta.
Ryhmiin liittyy paljon positiivista ja keskustelu on pääsääntöisesti asiallista, mutta sattuu niitä ylilyöntejäkin aina silloin tällöin. Toisen ihmisen pieni erhe voi saada nettikeskustelussa isot mittasuhteet, ja sähköiseen muotoon vapautunut sanailu saattaa äityä rumaksi hämmästyttävän nopeasti. Joskus kynnys päivityksen tekemiseen tuntuu liiankin matalalta ja kommenttia saatetaan turaista linjoille turhan huolettomasti.