Vapuksi koivun kir­kas­ta – se on mah­la-ai­ka nyt

Koivun kirkasta kevätnektaria. Maan makiaa mahlaa. Vanha käsipora on oiva väline herutusreiän poraamiseen. Antti Piippo arvioi sopivaa kohtaa valutuspullon ja pillin avulla. <p>Vanha käsipora sopii hyvin mahlan valutusreiän poraamiseen. Reiän läpimitta sovitetaan valutusputken mukaan ja reikä porataan yläviistoon. Keruun loputtua reikä yleensä suljetaan esimerkiksi puutapilla.</p> <p>Antti ja Mirja Piippo ovat vuosien varrella keränneet mahlaa satoja ellei jopa tuhansia litroja. Koivikko onkin saanut osuvan nimen: Mahlapaikka.</p> <p>Jos koivu ja keräyshetki on otollinen, alkaa mahla virrata saman tien.  Pullon suuaukko on hyvä suojata, etteivät esimerkiksi muurahaiset tule osingolle. Jokamiehen oikeuksiin mahlankeruu ei sisäly, vaan aina on oltava lupa maanomistajalta. </p> Mikko Hyvärinen aloitti mahlakauden jo huhtikuun puolivälin lämpiminä päivinä.
Koivun kirkasta kevätnektaria. Maan makiaa mahlaa.
Koivun kirkasta kevätnektaria. Maan makiaa mahlaa.
Kuva: Anna Hämeenaho

Mitäpä jos vapun kunniaksi valutettaisiinkin skumppalasiin puhdasta luonnontuotetta?

Kevään ensimmäisiin keruutuotteisiin kuuluva mahla alkaa virrata, kun maa sulaa.

– Ja loppuu heti, kun silimut aukiaa, piippolalainen Antti Piippo porisee tarkkaillen kotinsa lähij´koivikon puita .

Puoliso Mirja Piippo seuraa vierellä muovipulloja kantaen. Mahlankeruu on aluillaan.

– Melkein heti, kun tälle tontille tultiin, niin alotettiin. Muutto oli vuonna 1985, Mirja muistelee.

Viime vuosina mahlan kerääminen on jäänyt Piipoilla vähemmälle. Toista oli, kun lapset olivat pieniä.

– Keitettiin aamupuurot, leivoin rieskat, pakastettiinkin osa, Mirja naurahtaa.

Keruuseen sopiva koivu saisi olla läpimitaltaan mieluusti vähintään parisenkymmentä senttiä.

– Semmoinen terveen näköinen, ettei ole halkeamaa, Antti kertoo poratessaan käsiporalla pillille sopivaa reikää.

Hän poraa hieman yläviistoon, jotta neste pääsee valumaan luontaisesti. Sopiva syvyys on löytyy mututuntumalla. Joskus riittää lähes pintaraapaisu, joskus mennään useampi sentti syvemmälle.

Porauskohta määräytyy valutusastian ja -putken mukaan, jotta niiden sijoittaminen onnistuu puun juurelle.

– Reikä on parempi porata varjon puolelle. Joskus on pitänyt pistää sanomalehti eteen, ettei mahla lämpenisi, kerääjät huomauttavat.

Koivun elinnesteeksikin kutsutun mahlan tehtävänä on kuljettaa ravinteita aukeaville silmuille. Se on suurimmaksi osaksi vettä, johon makeutta tuo sen sisältämä hedelmä- ja rypälesokeri. Lisäksi mahla sisältää hedelmähappoja ja hivenaineita, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja mangaania.

Maku on raikas ja hiukan makea.

– Parhaimmillaan mahla on ihan kirkasta, eikä siitä maista mitään erikoisia makuja. Vanhetessaan se alkaa samentua ja maistua puulle, Piipot kuvailevat.

Pitkään ei mahlaa kannata säästellä, sillä se pilaantuu nopeasti ilman pastörointia. Parhaimmillaan se on vuorokauden sisään nautittuna. Ja on myös muistettava se, etteivät jokamiehen oikeudet riitä mahlan keräämiseen. Lupa on siis aina kysyttävä maanomistajalta. Myös näin vappuna.

Kippis!

Mainos
Siikajokilaakson pelit

Pelaa Siikajokilaakson digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä