– Kun katsoo karttakuvaa, joka kertoo, että jo nyt 90 prosenttia suomalaisista asuu Kokkola-Joensuu -linjan eteläpuolella, niin herää kysymys onko vesijohtoverkosto tarpeen enää kaikilla Siikajoen kylillä seuraavan 50 vuoden päästä.
Tätä Paavolan Vesi Oy:n toimitusjohtaja Raimo Lampi on pohtinut viime aikoina vesiyhtiön saavutettua puolen vuosisadan iän.
– Jos valtiovallan käsitys muuttoliikkeestä on se, että ihmiset pakkautuvat vain etelään, niin onko meillä täällä pohjoisempana enää asutusta tulevaisuudessa lainkaan?
Huippuvuosina 1980-luvulla uusia vesiverkostoon liittyneitä omakotitaloja oli jopa 60 vuosittain. Viime vuosina asuinkiinteistöjä on liitetty verkostoon 10-20 joka vuosi.
– Tänä vuonna on hiljaisin vuosi kautta aikain. Uusia liittyjiä on tullut vain kaksi: yksi navetta ja yksi kesämökki.
400 kilometriä uusiksi
Paavolan Vesi juhlisti 50-vuotista taivaltaan viime viikonloppuna. Historia antaa perspektiiviä ymmärtää kunnallisen vesi- ja jätevesihuollon tätä päivää.
– Voidaan sanoa, että yhtiön ensimmäiset 15 vuotta olivat kovan rakentamisen aikaa. Silloin rakennettiin nykylaajuinen verkostomme. Viimeiset 35 vuotta ollaan pidetty yllä tuota järjestelmää.
– Nyt on käsillä jälleen uusi aikakausi: meillä on tarve uudistaa vesiverkostoamme noin 400 kilometrin verran seuraavan 15 vuoden aikana, Lampi toteaa.
Tämän päivän yhtiössä kunnioitetaan sitä perimää, minkä vesilaitos on saanut perustajiltaan. Yhtiön historiikkiteoksen kirjoittanut Kirsi Junttila toteaa, että vesilaitoksen alullepanijat – tavalliset paikalliset ihmiset – olivat valtavan rohkeita.
– He olivat visionäärejä ja olivat niin sydämestä asti mukana tärkeässä asiassa. Yksityiset ihmiset jopa takasivat yhtiön vekseleitä, koska tyhjästä pystyyn polkaistulla yhtiöllä ei ollut rahaa, Junttila kertaa.
Historiikkia värittävät vesiyhtiön aikalaisten muistelot. Esimerkiksi Eeva Heilala muistelee kaivoveden aikaa näin:
– Kerran tykkäsin vähän huonoa, kun meillä käynyt vieras oli kummastellut naapureille, että onkohan se Eeva ollenkaan siisti emäntä, kun oli niin ruskea liina. Mutta sille oli sanottu, että se johtuu vedestä.
Pyykit kun pestiin jokivedellä. Ei kaivovettä siihen raskittu käyttää eikä sekään oikein hyvää vettä edes ollut.
Tyytyväisiä asiakkaita
Paavolan Veden 200 asiakkaalle kesällä tehty asiakastyytyväisyyskysely on mairittelevaa luettavaa. Siikajoella hanasta tuleva vesi saa kouluarvosanan 9,12.
– Kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan laatua veden maun, hajun, värin, paineen, jakelun katkottomuuden, hinnan ja yleisten laatutekijöiden mukaisesti. Samassa Taloustutkimus Oy:n tekemässä kyselyssä oli mukana 17 muutakin vesilaitosta ja Paavolan Vesi sai niiden kaikkien joukossa korkeimman laatuarvosanan, Lampi kertoo.
Koska maatilayrittäjät ovat Siikajoella merkittävä asiakasryhmä, vesiyhtiö kohdensi kyselynsä 40:lle suurimmalle tilalle.
– Maatilat arvioivat veden laadun tuotakin paremmaksi arvosanalla 9,16. Samoin vesilaitoksen palvelu sai maatiloilta korkeamman arvosanan 8,65 kun koko kyselyssä palvelumme sai arvosanan 8,56.
Paavolan Vesi ei ole koskaan aiemmin tutkituttanut asiakastyytyväisyyttään näin laajalla otannalla. Lampi on iloinen tuloksista.
– Ne kertovat, että meidän palvelu toimii ja veden laatu koetaan hyväksi, mitä se onkin. Siikajoella on onni, että saatavilla on hyvää pohjavettä.
Uusia kaivoja etsitään
Vesiyhtiö ottaa Siikajoella vettä verkostoon seitsemältä vedenottamolta. Tänä vuonna on rakennettu kolme uutta vedenottokaivoa ja suunnitelmissa on perustaa kolme neljä uutta kaivoa lisää.
– Toimintavarmuutta lisää, että vedenottopaikkoja on useita. Samoin yhteistyötä tehdään naapurivesilaitosten kanssa, puolin ja toisin voidaan syöttää vettä toisillemme, Lampi kertoo.
Hyvälaatuisen veden saanti muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi ympäristösuojelumääräysten kiristymisen vuoksi. Hankintaa hankaloittavat muun muassa suojelusuot.
– On pohdittava onko tärkeämpää suojella kaikkia soita, joita Suomessa kyllä riittää, sen kustannuksella ettei terveellistä vettä voida käyttää ihmisten juotavaksi, Lampi tuumii.
Esimerkiksi Paavolan Veden ja Limingan yhteisellä Vartin vedenottoalueella on tällä hetkellä 50 kasvillisuusruutua seurannassa. Ne tarkastetaan kolmen vuoden välein.
– Lupapäätöksissä todetaan, että mikäli alueella tapahtuu kasvillisuudessa merkittäviä muutoksia vedenottamisen vuoksi, lupaa tarkastellaan uudestaan.
Kolikolla on kaksi puolta: on ymmärrettävää, että luontoa ja soita halutaan suojella ja on ymmärrettävää, että vesiyhtiö pyrkii saamaan hyvälaatuista vettä.
Lampi kiteyttää, ettei vesi lopu maaperästä koskaan, mutta ei ole ihan se ja sama, mistä sitä otetaan.
– Veden terveellisyys on olennaisin asia. Tutkimme talousveden laatua jatkuvasti ja meillä on ollut onni, että hyvälaatuista vettä on ollut saatavilla. Vetemme ei ole koskaan ylittänyt määriteltyjä pitoisuusrajoja esimerkiksi mangaanin ja raudan osalta.
Paavolan Veden historiikkiteoksen voi lunastaa itselleen omaksi ilmaiseksi, vesiyhtiön toimistolta tai Ruukin kirjastosta. Kirjasta on otettu reilu 400 kappaleen painos
Kirja tulee luettavaksi sähköisessä muodossa lähiaikoina vesiyhtiön nettisivuille www.paavolanvesi.fi
Poiminta kirjasta: ”Keltala todettiin parhaaksi vesiesiintymäksi. Sieltä saataisiin hyvälaatuista talousvettä noin 1000-1500 kuutiometriä vuorokaudessa. -- Yksi näytepullo tuotiin Lapinkylälle Alapereen Hildan kahvilaan. Kahvila oli kylän väen kokoontumispaikka, ja toisinaan siellä isännät lorauttivat omista pulloista terästystä kahviin. Hilda yritti pitää naukkailijat kurissa ja oli kovasti kieltänyt pullon tuonnin kahvilaansa. Veikko Heilala muistelee, että vain Keltalan vesipullo sai olla. Sen paikka oli tärkeästi kahvilan keskipöydällä. Ihmiset kävivät sitä katsomassa ja ravistelemassa ja ihmettelivät, eikö tulekaan sakkaa pohjalle, kuten kaivoveteen tuli. Sanottiin, että onpa ihmevettä, kun ei tule ruostetta pohjalle.”
