Sotatoimien päättymisen muistoksi vietettävä kansallinen veteraanipäivä on suuri päivä kestisille veteraaneille. Veteraanien joukko on pitäjässä harventunut niin, että joukossamme ovat Heikki Karppinen, Ensio Kemppainen, Veikko Nissinen ja Heimo Pihkakoski. Heikki Karppinen ei tällä kertaa jaksanut osallistua juhlaa.
Ensio Kemppainen kertoi olleensa hoivajaksolla Karhukankaassa, mutta kotiin oli päästävä osallistumaan veteraanien juhlapäivään.
– Hyvällä mielin tätä päivää tietenkin vietän, kun olen itsekin veteraani, tuumi Heimo Pihkakoski.
Pihkakoski iloitsi myös yhdistysten pyöreiden vuosien juhlimisesta.
– Kun olin kunnossa, tykkäsin käydä yhdistyksen järjestämissä tapahtumissa. Se oli mukavaa, kun työn teon lomassa oli välillä yhdistyksen järjestämää juhlaa.
Veikko Nissinen muistutti, että kansallisena veteraanipäivänä voi iloita myös siitä, että on selvinnyt sodasta hengissä ja voi tänäkin päivänä osallistua juhlaan. Sota-aikaa tulee muisteltua usein.
– Suurin asia, mitä ihmiseltä voi ottaa pois on henki. Jos sen menettää, ei ole enää mitään, totesi Nissinen.
Veteraanien pöydässä kävi jatkuvana virtana veteraanien tuttuja, jotka halusivat kädestä pitäen tervehtiä heitä. Kohtaaminen Kestilän pitkäaikaisen kirkkoherran Tapio Leinosen kanssa oli lämmin. Miehet vakuuttivat tuntevansa entisen pappinsa.
Jokaisen kanssa Leinonen vaihtoi muutaman, henkilökohtaisesta tuntemisesta kertova sanan.
Myös rovasti Leinosen henkilöhistoriassa näillä miehillä on merkittävä sija. Hänen isänsä Hannes Leinonen oli Rantsilassa kirkkoherra Veikko Pentikäisen apupappina, kun sai käskyn lähteä perustamaan Kestilään pataljoonaa. Pataljoonan miehistä tuli Hannes Leinoselle niin läheisiä, että hän kävi tervehtimässä heitä myös piispana ollessaan.
– Tapio ei ole muuttunut miksikään eläkkeellä ollessaan. Sama Leinonen hän on kuin ennenkin, Veikko Nissinen tuumi.
Ensio Kemppainen puolestaan pani merkille, että hiukset ovat harvenneet rovastillakin ja pyysi luvan kokeilla, miltä päälaki tuntuu. Tapio antoi luvan.
Poikansa ja miniänsä seurassa kansallista veteraanipäivää juhlimassa oli Kestilän vanhin asukas, syyskuussa 96 vuotta täyttänyt Vappu Suorsa.
Suorsa on osallistunut juhlaan aina, kun vain mahdollista.
Kestilässä aina asunut Vappu Suorsa muistelee, kuinka sota-aikana naisten piti tehdä kotirintamalla kaikki työt niin sisällä kuin ulkona.
Työntäyteisistä vuosista selvittiin, mutta sota vaati perheeltä kalliin uhrin. Suorsan vanhin veli kaatui heti sodan alettua, kaksi veljeä ja mies haavoittuivat.
