Ensimmäiset tahdit vaikealle viljelyvuodelle lyötiin jo viime keväänä. Lunta satoi pitkin maata vielä pitkälle toukokuuhun, eikä kesä näyttänyt saapuvan meidän lakeuksille ollenkaan.
Kun kesä lopulta tuli, se olikin sitten niin kehno, että sen aiheuttamia haavoja nuollaan vielä pitkään. Kuten tässä lehdessä kerrotaan, maatiloilla on mennyt yhtä heikosti on viimeksi 1920–1930-luvuilla, jolloin jokivarren tiloista jopa kymmenen prosenttia meni nurin. Maanviljely on pitkälti intohimolaji ja onneksi intohimoa vielä löytyy. Vaikka ala on vaativa hyvinäkin vuosina, halukkaita maatilan ostajia löytyy ihan lähihistoriasta.
Tilallisen ja kaupan suhde on monella tapaa vaikea. Molemmat tarvitsevat toisiaan, mutta kauppa näyttää yleensä kaapin paikan. Tuottaja ei voi vaikuttaa tuottajahintoihin ja kuluttajaa ilahduttavat halpuuttamiskampanjat maksaa tuottaja. Tai näin tuottajat sen ainakin itse kokevat. Vähintä mitä me tavalliset kuluttajat voimme tehdä, on olla kiitollisia siitä, että saamme kantaa kaupasta kotiin laadukasta lähiruokaa ja vieläpä varsin edullisesti.