Jokainen lapsi tarvitsee turvallisen kodin, jossa kasvaa ja varttua. Mutta koteja on erilaisia. On lapsuuskoteja, sijaiskoteja ja sitten laitosmaisia nuorisokoteja.
– Kenellä on oikeus määritellä koti toisen puolesta, kysyy Vera Häkkilä.
Paavolan Ilmakankaalla toimiva yksityinen lastensuojeluyksikkö Villanuttu on laitos, mutta sitä ei kodikkaassa keittiössä huomaa. Ilmapiiri on lämmin ja välitön, ja sen ansiosta ohjaajien ja nuorten välille kasvaa vahva side.
– Koti on siellä missä on sydän, toteaa toimitusjohtaja Miia Rautio.
Onnistuneesta työstä kertoo huomattava valtakunnallinen tunnustus: Terveys- ja sosiaalialan yrittäjien liitto Teso ry on valinnut Villanutun vuoden 2018 hoiva-alan yrittäjäksi.
Perheyritys Villanuttu on perustettu 15 vuotta sitten ja yrittäjinä on kaksi äiti-tytär -paria; Helena Häkkilä ja Vera Häkkilä sekä Riitta Häkkilä ja Miia Rautio.
Villanutulla on Paavolassa saman talon sisällä kaksi yksikköä ja kolmas avattiin 2016 Kempeleeseen. Lisäksi on valvottu perheiden tapaamispaikka Oulussa.
Paavolassa asuu tällä hetkellä 14 yläaste- ja ammattikouluikäistä nuorta, Kempeleessä on seitsemän paikkaa ala-asteikäisille ja nuoremmille. Lapset ja nuoret tulevat eri puolilta Suomea.
Yritys työllistää yhteensä 33 työntekijää, joista ohjaajia 29. Työ on vaativaa, ja Villanuttu panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin. Yhteisessä arjessa työhyvinvointi näkyy myös lasten hyvinvointina. Villanuttu on Yhteiskunnallisten yritysten liiton jäsen, ja on sitoutunut sijoittamaan 50 prosenttia voitosta toiminnan kehittämiseen, työntekijöiden koulutukseen ja uusien palkkaamiseen.
– Villanutussa tehtävän työn sydän ja kädet ovat ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta, yrittäjät kiittävät.
Tavallinen arki on Villanutussa arvossaan, sillä loppujen lopuksi hyvä elämä rakentuu jokapäiväisistä rutiineista: koulu, harrastukset ja syöminen yhdessä saman pöydän ääressä.
Arkeen ovat alusta asti kuuluneet eläimet, nytkin yksiköissä asustaa useita eläinystäviä. Eläimet tuovat mukanaan vastuuta, mutta myös kilokaupalla rakkautta ja lämpöä.
– Monen lapsen aamu alkaa kissan ystävällisellä naukaisulla tai koirakaverin antamalla nuolaisulla, yrittäjät naurahtavat.
Joillekin nuorille vuorovaikutus on vaikeaa. Sitä opitaan kuin huomaamatta, sillä keskustelu ja yhdessä tekeminen ovat kaiken pohjana.
– Pyritään antamaan lapsille hyvä alku, mutta samalla itsekin opitaan heiltä. Yhdessä rakennetaan elämän jatkopolkua lapselle, Vera Häkkilä sanoo.
Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat kyläyhteisö, koulun ja lapsille harjoittelupaikkoja antavat yrittäjät. Työtä ohjaa sosiaalityöntekijä ja mukana ovat lapsen läheiset.
– Vaikka lapsi on sijoitettu, on hyvä että vanhemmat ovat mukana. He tuntevat lapsen parhaiten, Rautio tähdentää.
Yrittäjien kokemuksen mukaan nykyisin paljon parjataan lastensuojelualalla toimivia yrityksiä. Mutta kuitenkin yhteiskunta tarvitsee niitä kipeästi.
– Tuotettu palvelu ei ole meidän itse keksimä, vaikka sitä tarjotaan. Laitos on ratkaisu siihen, etteivät kaikki lapset pysty asumaan kotona eikä sijaisperheessä, Vera Häkkilä painottaa.
Hoivayrittäjä on ison luupin alla, ja se on Helena Häkkilän mielestä vain hyvä asia. Häntä kuitenkin kaihertaa, että yleinen ilmapiiri syyllistää hoiva-alan yrittäjiä. Hoiva-alan yhteisöt ovat suurennuslasin alla ja turhan vähän esillä on positiivisia esimerkkejä ja tapahtumia.
Yrittäjiä ei kuitenkaan kaduta, että he ovat perustaneet lasten ja nuorten hyväksi toimivan yrityksen. Työssä kohtaa surua ja riittämättömyyttä, mutta myös paljon iloa, naurua ja onnistumisia.
– Meille parasta työssä on vaikuttavuus, kun onnistumme lapsen elämässä aukaisemaan joitain solmukohtia. Tällöin myös positiiviset asiat mahdollistuvat, naiset kiteyttävät.