Ennen pääsiäistä ilmestyi viimeisen kerran tiistain Siikajokilaakso. En jää kaipaamaan tiistain lehteä. Monen lukijan tavoin olen kokenut, että alkuviikon lehti on ollut läpäre. Kun tiistain lehti on saatu maanantaina painoon, on meillä lehden tekijöillä ollut jo pienoinen paniikki työstää kasaan keskiviikkona taitettavaa lehteä.
Uskon jo pidemmän aikaa kerran viikossa julkaistavaan paikallislehteen kirjoittavien toimittajien kertomaa, että julkaisukertoja harventaen voidaan tehdä parempaa lehteä ja laadukkaampia juttuja.
Nykyään on monesti tuntunut, ettei lehden tekemisessä ole ollut luovuudelle sijaa. On paukutettu juttua jutun perään toimitukseen virtaavien tai mieleen pälkähtävien juttuideoiden pohjalta.
Vai onko sitä tullut iän myötä hitaaksi? Kiireeseen ei pitäisi vedota. Sen opetti jo minut yli 20 vuotta sitten Siikajokilaakson töihin ottanut Muhosen Heikki.
Jos valittelit toimituksessa kiirettä, tuumasi Heikki, että kiire on hittaiden ongelma. Kukapa sitä nyt hijas haluaisi olla.
Tohinaa on toimituksessa viime viikkoina ollut monen työhön liittyvän asian johdosta. Tämän päivän lehdessä esitellään lehden uusi ulkoasu. Vaikka uudistustyön on pääosin tehnyt Elina-päätoimittajamme, on kaikkia Siikajokilaakson tekijöitä tarvittu prosessissa.
Uudistuvaa paperilehteä enemmän minua kyllä jännittää pian tulossa oleva lehden nettiuudistus. Toimituksen työskentelytapa muuttuu, kun tavoitteena on, että nettiin tuotetaan päivänpolttavista asioista uutisvirtaa reaaliajassa.
Kaavoihin ei pitäisi kangistua. Toivon, että jos tiedät jonkun suuttuneen meille tiistain lehdestä luopumisen vuoksi ja peruneen sen vuoksi tilauksensa, niin näyttäisit hänelle tätä lehteä, miltä uudistunut Siikajokilaakso näyttää.
Onneksi monelle juuri torstain Siikajokilaakso on ollut tähänkin asti se viikon
tärkein lehti.