Lähes 40 vuotta samassa työssä on pitkä aika. Eläkkeelle lähdön koittaessa tunnelmat ovat kaksijakoiset.
– Toisaalta helpottuneet, mutta näitä työkavereita tulee ikävä. Ja asiakkaita, eläkkeelle Piippolan Vaarintalolla jäänyt kotisairaanhoidon hoitaja Marjatta Selkäinaho kiittelee.
Selkäinaho muutti kotoaan Iistä Piippolaan vuonna 1972. Viisi vuotta myöhemmin hän aloitti nuoruuden haaveammatissaan, Hyttilän vanhassa neuvolassa hoitajana. Sitä ennen hän oli Pulkkilan terveyskeskuksessa harjoittelijana ja sitten opiskeli alaa.
– Nuorena harjoittelijatyttönä Iin vanhainkodin käytävällä ajattelin, että ”voi, kun minäkin joskus olisin oikea hoitaja”. Hyttilässä toiminta ei ollut vielä niin järjestelmällistä. Odoteltiin, jos tulee joku vastaanotolle, Selkäinaho kuvailee.
Piippolan terveyskeskuksessa hän aloitti seuraavana vuonna kuntainliiton ja myöhemmin kuntayhtymän leivissä.
– Se oli ihaninta aikaa työn puolesta. Kotisairaanhoito oli kotisairaanhoitoa. Sai tehdä töitä monipuolisesti ja henkilökunnasta pidettiin hyvää huolta.
Selkäinaho harmittelee sitä, että kotisairaanhoito ja kotihoito ovat työssä sekoittuneet sekavaksi kokonaisuudeksi.
Lue koko haastattelu 28.7. Siikajokilaaksosta