Ajoin sunnuntaina Revonlahdelta kotiin hymyssä suin. Sää oli mitä parhain ja takana mukava juttukeikka. Ei harmittanut yhtään, että puoli päivää hurahti töiden merkeissä. Toisaalta olinhan saanut levätä sanan äärellä ja siinä samalla ihastella, kuinka kaunis kirkko Revonlahdella on.
Kirkkoon mennessä asetin kasvoilleni kasvomaskin. Pian huomasin, että olin kirkossa ainoa, jolla oli maski. Kun turvaväliä oli helppo pitää, nappasin maskin pois. Olipas paljon helpompi hengittää ja keskittyä Revonlahden uusien urkujen äänimaailman ihasteluun.
Kirkosta seurakuntatalolle kirkkokahveille siirtyessä ei käynyt mielessäkään, pitäisikö ottaa maski esiin.