Kolumni

Voiko v...tukseen kuolla?

Kuulemma voi, mutta silloin käyrän täytyy olla jo todella korkealla. Ainakaan jatkuva, kuukausien mittainen semikorkea käyrä ei ole vielä tappanut, vaikka joskus tuntuu, että henkitoreissa ollaan.

Nyt kun yrittää miettiä taaksepäin, että milloin käyrä alkoi kääntyä, niin en edes muista. Luultavasti hiihtolomien jälkeen, kun kaikki muukin meni maailmassa mullinmallin. Ensimmäiset viikot sapetti yhteiskunnan sulkeutuminen ja urheilusarjojen laittaminen tauolle.

Sen jälkeen alkoi ärsyttää loputtoman pitkä syksy, joka kesti lopulta viime viikonloppuun saakka. Pidä turvaväliä, älä käy kuntosalilla, älä käy missään turhaan – kaupassakin vain harkiten. Ei sovi minulle. Kun toiminta lakkaa, olen taipuvainen taantumukseen ja taantumuksellisuuteen. En urheile, syön epäterveellisesti, juon liikaa olutta ja lihon. Kun riittävän pitään on tekemättä kovia, korkean sykkeen toiminnallisia kuntosaliharjoituksia, kroppa tuntuu sellaiselta kuin päällä olisi jokin selittämätön tulehdustila. Särkee sieltä, kolottaa täältä ja käyrä jyrkkenee. Kerran viikossa maastopyöräilyä ei riitä. Kaipaan kahvakuulia, burbeeta, boksihyppyjä, rinnallevetoa, maastavetoa ja jopa leuanvetoa. Wall ballia en kaipaa, sillä sitä ei kaipaa kukaan.

Tunnelin päähän tuli valoa, kun juttelin alkuviikosta siikajokisten pesäpalloilijoiden kanssa. Tajusin, että kohta alkaa miesten superpesis ja pääsen näkemään omin silmin huippupesäpalloa kotikaupungissani. Sitten muistin, että kentälle otetaan maksimissaan 500 ihmistä, joten taitaa käydä niin, että paikat täyttyvät ilman minuakin. Nyt kun Pattijoella on pitkästä aikaa voittava joukkue, ei katsomoihin voi ottaa niin paljon yleisöä, kuin sinne olisi luonollisesti tulossa.

Ja tällä kertaa puhutaan ihan oikeasti voittavasta joukkueesta. Olen siitä täysin varma, vaikkei peliäkään ole vielä pelattu. Mitali on varma, finaalipaikkakaan ei ole mahdottomuus. Mestaruus olisi yllätys, muttei sekään luokkaa "taivas putoaa". Siitä kertoo kotimaisen vedolyöntiyhtiön tarjoama varsin vaatimaton voittajakerroin 14.

Tätä tukee pudotuspelien avauskierrosten paras kolmesta -järjestelmä, joka avaa isoja mahdollisuuksia yllätyksille, ja tietysti se, että keltamustilla on jalkeilla mahtava joukkue. Ennestään kokenut, mutta räiskyvää pesistä pelannut nippu on saanut riveihinsä sekä nopeutta että voittaviin suorituksiin kykeneviä ja voittamaan tottuneita pelaajia.

Kävin maanantaina Rännärillä, joka tunnetaan nykyisin yhteistyökumppaninsa mukaisesti Miilu Areenana. Katselin kentällä kahdessa pienryhmässä harjoitelleita pelaajia ja totesin yhä uudelleen mielessäni ja vähän ääneenkin, että "tuokin pelaaja on täällä, ja tuo ja tuo". Vatsanpohjassa tuntui pitkästä aikaa, että jalkeilla on legitiimi mitalijoukkue, ja tunne oli mahtava.

Urheiluhulluutta on vaikeaa selittää. Mutta tänä keväänä on saanut huomata miten suurta osaa urheilu on näytellyt elämässäni. Kun mitää ei ole, jäljelle jää – aivan, ei mitään.

Juha Honkala