Mennyt kesä on ollut maatalousyrittäjille säitten puolesta vaikea. Syksy muuttui kerralla talveksi, kun taivas antoi lunta. Itkussa oli pitelemistä kotikyläntien varrella, vaikka komealtahan se lumisateen valkaisema vehnäpelto auringonpaisteessa näytti. Puimatta jäi hehtaarikaupalla silmissäni kypsältä näyttävää viljaa.
Viljelijä ei voi sääolosuhteille mitään. Paljon on ollut kiinni tuurista siitä, mihin aikaan kylvöt saatiin tehdyksi. Toisilla kasvustot pääsivät hyvin kasvuun ja laariin on saatu jyviäkin. Mutta, niitä tiloja on paljon, joilla talteen ei ole saatu edes ensikevään siemenviljoja.
Tapahtuneelle ei voi mitään, mutta mitä me säännöllisestä, vieraan töissä saadusta palkkatulosta nauttivat voisimme tehdä paikallisten viljelijöiden eteen. Tässä lehdessä tavastkenkäläinen Taru Vähäsöyrinki antaa vinkkejä, kuinka jokainen voi tehdä osansa ostamalla ulkomaisen elintarvikkeen sijaan kotimaista ruokaa.
Suoraan tuottajan pussiin eurot ropisevat, jos on mahdollisuus ostaa tilalta. Ainakin Rantsilassa ja Tuomiojalla toimii lihakarjatilat, joiden tuotantoa myydään sopivissa kuluttajapakkauksissa tilalta.
Rahan vähyys vaivaa ainakin välillä meistä jokaista. Taru hoksautti haastatteluhetkessä, kuinka elämänarvoja miettiessä voi asian ajatella niinkin, että enpä tänä vuonna elää kituuta, jotta perhe pääsee aurinkolomalle, vaan käytän euroja reippaammin ruokakaupassa kotimaisia elintarvikkeita hankkien.
Useammat lehdet ovat uutisoineet, kuinka Riistavedellä asuva Juhani Koponen halusi armahtaa viljelijät vaikeana satovuonna ja päätti vaimonsa kanssa, että tänä syksynä he eivät peri vuokraa pelloistaan. Eläkeläispariskunta oli todennut, että heidän elämänsä ei ole vuokratuloista kiinni, mutta huonon satovuoden jälkeen tuhat euroakin on viljelijälle iso raha.
Löytyisikö Siikajokivarressa pellonvuokraajilta vastaavaa talkoohenkeä?