”Pitkiä pellavia!” kuuluu vieläkin silloin tällöin laskiaismäen päältä, mutta miksi ihmeessä?
Laskiainen oli perinteisen maatalouden tärkein ja ainoa keskitalven juhla. Se sijoittuu joulun ja pääsiäisen väliin ja tarjosi hetken hengähdystauon raskaasta arjen aherruksesta.
Laskiaisen tausta ulottuu jo kristinuskoa vanhempiin, pakanallisiin aikoihin mutta se on toki saanut myös piirteitä ankarasta katolisuudesta sekä idän ortodoksisesta uskosta. Nimi laskiainen on tarkoittanut katolisella ajalla laskeutumista pääsiäisenä päättyvään paastoon.
Laskiaiseen liittyy valtavasti uskomuksia ja ne painottuvat erityisesti perinteisiin naisten töihin. Lähes kaikki, mitä naiset tuona päivänä tekivät tai jättivät tekemättä, vaikutti tulevan vuoden käsitöiden raaka-aineisiin, karjanhoitoon tai hyötykasveihin. Kehruut oli saatava valmiiksi laskiaiseen mennessä, rukit ja värttinät piti sitoa yhteen ja peitellä pitkävillaisilla vällyillä jotta lampaat pysyisivät kesällä katraassa ja tuottaisivat hyvin villaa.
Kotiaskareet ja karjanhoito piti lopettaa sinä päivänä mahdollisimman varhain, jotta työt olisivat joutuneet koko vuoden ja karja tullut varhain metsälaitumilta kotiin. Pellavasadon onnistumista pyrittiin edesauttamaan monin tavoin: lattia lakaistiin päivän aikana moneen kertaan, naiset pukeutuivat puhtaisiin vaatteisiin, sukivat ahkerasti hiuksiaan ja laskivat mäkeä hiukset valtoimenaan. Mäkeä laskiessa piti huutaa kotitaloon hyvä asioita kuten pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia ja niin edelleen.
Ruoan piti laskiaisena olla hyvin rasvaista ja sitä piti olla runsaasti. Rasvaisia sormia tai kasvoja ei saanut ruokailun jälkeen pyyhkiä eikä pestä, silloin eläimet voivat kesällä lihavasti. Jos erehtyi nuolemaan sormensa sai kesällä sirpistä haavan, jos puolestaan söi voita niin niitto sujui ongelmitta. Laskiaista on aina vietetty ilman aattoa ja jälkipäivää ja siitä tuleekin sanonta ”Lyhyt ja leveä kuin laskiainen”.
Laskiaistiistain sään uskottiin jatkuvan koko paaston ajan pääsiäiseen saakka. Auringon paiste, vaikka vain pilkistyskin, laskiaisena toi hyvän viljavuoden. Lumituisku ennusti lakoviljaa, mutta suuria tähkiä, hyvää pellavaa, papuja ja runsasta metsämarjasatoa.
Jos paastona aidat olivat umpilumessa, sanottiin, että syksyllä on hinkalot täynnä ohria.
Elsa Hietala
amanuenssiSuomen maatalousmuseo Sarka
