Pitkästäperjantaista on tullut erityisen leimallisesti uskonnollinen juhla. Perimätiedon mukaan Jeesus kuoli tuona päivänä ristillä ja päivää muistetaan pitkän paaston ja piinaviikon huipentumana.
Ortodoksisessa kirkossa pääsiäinen monine juhlineen on kirkkovuoden tärkein päivä, ja varsinainen juhlan kruunu on pääsiäinen, jolloin Jeesus nousi kuolleista.
Pääsiäistä on Suomessa vietetty koko kristillinen aika näissä merkeissä ja päivän muu merkitys peilaa kristilliseen perintöön. Pitkäperjantai oli kaiken pahan kärjistymä, mikä johti perinteisessä suomalaisessa kansanperinteessä useisiin lopulliselta luonteeltaan ei-kristillisiin perinteisiin.
Pitkänäperjantaina ei sopinut käydä vieraisilla. Jotkut pieksivät silloin kaikki lapsensa. Lieteen ei viritetty tulta, vaan syötiin ainoastaan kylmiä ruokia. Päivä oli ankea ja altis erilaisille taioille ja taikakalujen valmistamiselle.
Pitkänperjantain ja lankalauantain ajan pahuus oli suurimmillaan, mikä mahdollisti myös pimeyden toimet. Noidat tai trullit kiersivät erityisesti karjan keskuudessa tekemässä taikojaan. Nämä taiat olivat poikkeuksetta vahingollisia ja siksi karjaa koetettiin erityisesti suojella noina kriittisinä hetkinä.
Maalliseen pääsiäisperinteeseen kuuluvat pääsiäisnoidat ovat lähtöisin näistä pahoista voimista, vaikka nykyään ne ovat saaneet eräänlaisen karnevalistisen aseman. Noitia ja pahoja voimia koetettiin ehkäistä myös lankalauantaina paikoin poltettavilla pääsiäiskokoilla.
Teppo Vihola
museonjohtaja
Suomen maatalousmuseo Sarka
