Ihan lapsesta asti olen suhtautunut kirjoittamiseeni niin, että olen halunnut kertoa teksteistäni myös muille. Pöytälaatikkokirjoittelu ei ole tuntunut omalta vaihtoehdolta. Palautteen saaminen on ollut osa oman tyylin ja taidon kehittämistä. Kirjoittaminen on henkilökohtaista, mutta tarinasta tulee ikään kuin yhteinen, kun sen jakaa. Kokemukset luovista projekteista ovat saaneet kaipaamaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Joskus uuden projektin alkuun tarvitaan kyläily ja keskustelu ihan tavallisen pirtinpöydän äärellä. Tuokio muusikkokaverin kanssa, jutustelua runoista ja laulujen tekemisestä. Kuinka paljon voikaan ihminen inspiroitua tarinoista ja ihmisistä.
Tarinankerronta on osa ihmisten yhdessäoloa, tiedon välittämistä ja viihdyttämistä. Kerronnan muodot ja sisällöt muuttuvat ajassa, mutta jotain hyvin samaa on ihmiselämän kuvailuissa vuosikymmenestä huolimatta. Tykkään ajatella niin, että yksikin lause voi olla kuulijalle, lukijalle merkityksellinen. Yksi sanavalinta. Kirjoittajana mietin, mikä sana sointuu ja kuvailee juuri parhaiten. Kun olemme alkukesästä kokoontuneet luovalla porukalla yhteen, lukemaan ja laulamaan toistemme tekstejä, kokemus lauseiden jakamisesta on vahvistunut.
Kouluaikana, etenkin yläkoulu-ja lukiovuosina, en pitänyt itseäni ryhmätoimijana. Ajattelin, että haluan päättää itse työn laadusta ja toteutumisesta. Sillä tavoin koin saavuttavani parhaimman lopputuloksen. Jälkikäteen ajateltuna itsekästä. Myöhemmin olen kuitenkin oppinut kompromissitaitoa esimerkiksi yhdistystoiminnan ja perhe-elämän kautta. Aikuisena uskaltaa jo myöntää, että oma sivistys koulutuksesta ja kokemuksista huolimatta on rajallista. Iän myötä olen myös opetellut käsittelemään epävarmuutta ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta. Jännitän yhä sitä, osaanko olla luontevasti porukassa. Ja silti haluan uskaltaa.
Ajan mittaan olen oppinut, että yhteistyön ja keskustelun kautta idea voi jalostua. Voi oppia karsimaan, pohtimaan ja luottamaan. Rohkeus ja innostuminen ovat hyviä lähtökohtia, niitä fiiliksiä tarvitaan pitkin matkaa ja vielä siinäkin vaiheessa, kun esitys on alkamassa. Sitä varten on tehty luovaa työtä, treenattu, että pystyttäisiin rohkaisemaan, tuntemaan ja iloitsemaan – yhdessä.
freelancer kirjoittaja, joka asuu sekä mökkeilee maalaismaisemassa