Lain mukaan tieoikeus on annettava alueen omistajuudesta huolimatta tietä tarvitsevalle kiinteistölle, mikäli oikeuden myöntämisestä ei aiheudu huomattavaa haittaa tien nykyisille osakkaille.
Osakkuus tietää kuitenkin myös velvollisuuksia. Yksityistien ylläpidosta vastaavat kaikki tieoikeuden omaavat.
Osakkaat voivat halutessaan järjestäytyä tiekunnaksi, jonka tehtävä on huolehtia tien kunnossapitoa koskevista päätöksistä yksityistielain puitteissa. Tiekunnan sisältä valitaan kolmihenkinen hoitokunta tai toimitsijamies huolehtimaan juoksevista asioista.
Tielautakunta taas on kunnallinen toimielin, jonka toimituksessa tiekunta perustetaan ja joka ratkoo tiekunnassa mahdollisesti syntyvät ristiriidat.
Tiekunnan kokouksessa tieosakkaat ovat äänioikeutettuja tieyksikköjensä mukaisesti. Tieyksikköjen määrä kullekin kiinteistölle lasketaan käytön mukaan tonnikilometreinä. Yksittäisen osakkaan oikeudet on rajattu 30 prosentiin.
Vähintään neljännesvuosittain koolle kutsuttavaan kokoukseen osallistuvat tieosakkaat päättävät hoidon ja kunnostamisen toimenpiteistä, sekä niistä aiheutuvien kustannusten lainmukaisesta jakamisesta. Tarvittaessa äänestetään ja enemmistöpäätös sitoo jokaista.
Mikäli tieosakas on kuitenkin päätökseen tyytymätön, hänellä on 30 päivää aikaa hakea muutosta kunnan tielautakunnalta ennen kuin päätöksestä tulee lainvoimainen.
Tienhoito ei ole ilmaista. Metsäkeskuksen laskelmien mukaan ajoissa hoidettu tie maksaa noin 300 euroa kilometriltä, kun taas hoidon laiminlyönnistä johtuva kunnostus voi maksaa jopa 10-kertaa enemmän. Mikäli tie vaatii perusparannuksen, kustannukset voivat nousta jopa 15 000 euroon kilometriä kohden.
Rahahanoja on erilaisia. Tieosakkailta perittävä perusmaksu on saman suuruinen kaikille ja se käytetään hoitokunnan toimintaan liittyviin hallinnointikustannuksiin. Tiemaksu taas määräytyy osakkaan tieyksiköiden määrän perusteella. Sillä katetaan käytännön tienhoitoon liittyvät kustannukset.
Lisäksi tiekunnalla on oikeus periä käyttömaksua poikkeuksellisesta, kuormittavasta tienkäytöstä. Käyttömaksun suuruus on aina tapauskohtainen ja siitä päättää joko hoitokunta tai tiekunnan kokous.
Osakkaiden lompakon lisäksi yksityistienhoitoa on mahdollista rahoittaa kunnalta ja ELY-keskukselta saaduin avustuksin. Metsäteiden perustamista ja perusparannuksia tuetaan valtion pussista myös Kemera-tuen muodossa. Avustukset myönnetään tietyin ehdoin, mutta niiden anominen edellyttää tiekunnan olemassaoloa.
Metsäkeskuksen asiantuntija Mika Nousiainen muistuttaa, että tiekunnan tärkein tehtävä on huolehtia tien vuosittaisesta huollosta. Katselmus on hyvä järjestää vähintään kahdesti vuodessa, syksyllä ja keväällä.
Tuolloin selvitetään muun muassa vetävätkö ojat, tarviiko vesakoita raivata sekä missä kunnossa tien pinta, kaltevuus ja reunapalteet ovat.
– Se, mikä usein myös pelottaa, on yksityisteillä olevien siltojen kunto, Nousiainen korostaa.
Sillan kantokyvyn arviointi on maallikolle mahdotonta. Mikäli kantavuutta vähänkään epäilee, on suositeltavaa tilata ammattilainen paikalle. Sortumavaaran kanssa ei ole leikkimistä.
Mikäli tien kunto heikkenee äkillisesti esimerkiksi roudan aiheuttaman sortuman tai kuoppien vuoksi, tiekunnan on päätettävä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet mahdollisimman pian. Hoidon laiminlyönti voi tulla kalliiksi.
– Käräjillä näitä on ollut melko vähän, mutta lähtökohtaisesti vaikkapa sortuneeseen tienreunaan ajaneen auton vahingot ovat tiekunnan korvattavia, Nousiainen kertoo.
Nousiainen muistuttaa, että tievaurioista kertovalla liikennemerkillä pystytään ennaltaehkäisemään vahinkoja. Varoitusmerkin pystyttäminen on tärkeää heti ongelman havaitsemisen jälkeen, vaikka korjaustoimenpiteisiin oltaisiin jo ryhdytty. Merkin vaikutusalueella auto liikkuu pääsääntöisesti omalla vastuulla.