Väitetään, että yrittäjäksi ryhtyminen on kuin hyppy tuntemattomaan. Kukaan ei voi taata tilipussin paksuutta toisin kuin säännöllisestä palkkatyöstä kuukausituloa nauttivalle.
Onneksi vielä löytyy rohkelikkoja, jotka kuuntelevat sisäistä ääntään ja ryhtyvät yrittäjäksi. Minun oli ilo päästä kuulemaan Sinin ja Jukan kertomana, kuinka heissä syttyi yrityksen perustamisen kipinä.
Sini taitaa herkullisten suolaisten ja makeiden leivonnaisten tekemisen ja Jukka puolestaan omaa monipuolisen ammattitaidon monenlaiseen niin sanottuun ryskähommaan. Yhteistä heille on luottamus siihen, että työtä tekevälle riittää, kun vain tarttuu rohkeasti tarjoutuviin työtilaisuuksiin.
Kun yrityksen perustaminen ei vaadi suuria alkupääomia, ei vaarana ole kovin korkealta putoaminen, jos unelmat eivät kannakaan.
Yritysteemaa tehdessä kuulin useammalta suunnalta, että oman toimensa ohessa lisätulojen kerryttämisestä haaveilevan on tänä päivänä vaikea saada keikkatöitä palkkatyöläisenä.
Sen sijaan ajan trendi on, että yrittäjät työllistävät mieluummin keikkaluonteisesti toisia yrittäjiä. Toiminimen perustamiseen suorastaan kannustetaan, jos tiedossa on henkilö, jolla olisi annettavaa projekteihin osa-aikaisesti yrittäjänä.
Yrittäjän taipaleelle mahtuu myös kiviä. Yrittämisestä on tullut projektiluonteista.
Kilpailutuksen kautta työt hoitaakseen saaneen yrittäjän on järjestettävä asiansa siihen malliin, että neljän tai viiden vuoden päästä hänen palveluitaan ei välttämättä enää tarvita.
Useamman yrittäjän suunnasta on kantautunut huoli siitä, ettei ammattitaidolla ja hyvin tehdyllä työllä ole kilpailutuksen tullen mitään virkaa. Saatikka sillä, että työllistää paikallisia ihmisiä ja käyttää paikkakunnan palveluita.
Vain kilpailutuksessa loppusummaksi jäävillä euroilla on merkitystä. Tämmöisestä menosta minä en tykkää.