Perjantaina 50 vuotta täyttänyt Samuli Yrjänä pohtii ajatelleensa aika nuoresta pitäen, että hänestä tulee opettaja. Opettajan työstä syntyi käsitys opettajaäitiä seuraten. Maanviljelijänä elämäntyönsä tehnyt isä puolestaan antoi mallia, kuinka päivät kuluvat joutuisasti, kun on mielekästä tekemistä.
Samuli työura opettajana oli jo hyvällä alulla kotiseudun ulkopuolella, kun Samuli piipahti Eevansa kanssa kylään tavastkengäsen Elsa Haatajan luona.
– Elsa sanoi minulla ja Eevalle, että ostaa häneltä maat ja metät pois.
Kahden pienen lapsen vanhemmat miettivät asiaa hetken ja päättivät tarttua Ruukissa Yrjänöiden kotitilalla 14 vuotta karjakkona työskennelleen Elsan ehdotukseen.
– Elsa oli periaatteessa minut kasvattanut. Äiti oli töissä, Elsa kävi aamua iltaa navetassa ja oli päivät meidän pienimpien kanssa.
Tilakaupat tehtiin 1994. Yrjänät olivat ajatelleet ostavansa tässä vaiheessa vain tilan ja asuvansa toistaiseksi Tervossa, jonne Samuli oli valittu opettajaksi. Yllättäen Tavastkengällä tuli opettajan paikka auki.
– Panin paperit vetämään sillä ajatuksella, että eipähän jää harmittamaan, mutta tulinkin valituksi.
Tavastkengälle muutettuaan Yrjänät päättivät, että tilalle kehitetään työpaikka Eevalle. Pihapiirissä oli puolihehtaaria peltoa, johon istutettiin syksyllä 1995 ensimmäiset 1000 mansikantainta. Vaimo on kantanut päävastuun mansikkatilantöistä.
– Ratkaisu on ollut toimiva. Minä olen tehnyt tilan kirjalliset- ja konetyöt.
Mansikkatilaa perustaessaan Yrjänät eivät osanneet vielä ajatella, että tilasta tulee luontevasti heidän lastensa kesätyöpaikka. Viime vuosina perheen nuoret ovat ottaneet enenevässä määrin vastuuta mansikkatilan arjesta ja halunneet kasvattaa peltoalaa.
Mansikkamäärän kasvaessa on tarvittu myös lisää työvoimaa. Yrjänät ovat työllistäneet jo vuosia sesonkityövoimaa. Haasteeksi tuli työntekijöiden majoittaminen. Suunnitelmissa oli rakentaa majoitustila tilan pihapiiriin. Ajatus muuttui, kun kunnanisät ehdottivat, että mansikkatila ostaisi Tavastkengän koulun.
Yrjänät ostivat koulun vuosi sitten. Hymy leviää Samulin kasvoille, kun hän kertoo, mitä remonttia on koululla tehnyt. Lämmitys muutettiin ensimmäisenä öljystä hakkeelle.
– Se on niin äärettömän suuri ilo, kun saa tehdä jotain käsillään. Tietokoneen äärellä, kun olen päivän pyöritellyt papereita, saan remonttihommissa nollattua takaraivoni, Samuli Yrjänä kuvailee.
Samuli Yrjänän opetusvelvollisuus päättyi kevääseen 2010, kun uuden lukuvuoden alkaessa hän aloitti koko koulun rehtorina ja sivistysjohtajana. Yrjänän virkavastuu kattaa pyhäntästen asiat taaperosta ikäihmisiin, kun vastattavana on kouluasioiden lisäksi päivähoito, kirjasto, vapaa-aikapalvelut ja nuorisotyö.
Vuoden päivät koulun pihapiirissä on riittänyt mielenkiintoista seurattavaa, kun ala-asteen kylkeen valmistui keväällä päiväkoti-esikoulurakennus. Sivistysjohtajan näkemystä kaivataan taas, kun Pyhännällä valmistellaan liikuntahallin rakennusurakan aloitusta.
– Rakentamisen saralla tekemistä riittää koko ajan, kun pyritään pitämään rakennukset hyvässä kunnossa.
Yrjänän virka- ja yritysmaailmaan liittyvistä velvoitteista kuullessa mieleen nousee, miten mies ehtii tehdä kaiken. Samuli toteaa, että hänen päätyönsä on rehtorin ja sivistysjohtajan tehtävät, vaimo hoitaa mansikkatilan ja Kemppaisen Pekka Latvaenergian arjen.
Yrjänällä on kokemusta kuntapolitiikasta kolmen valtuustokauden verran. Hän oli valtuutettuna kaksi kautta ja 12 vuotta teknisen lautakunnan puheenjohtajana.
– Se oli sitä aikaa. Ei olisi enää rääpyä lähteä kunnallispolitiikkaan mukaan.
50 ikävuoden täyttyminen ei ole nostattanut Samuli Yrjänässä tarvetta tempaista jotain. Perhe teki muutama vuosi sitten perusteellisen irtioton arjesta, kun koko perhe lähti neljäksi kuukaudeksi töihin ja opiskelemaan Australiaan. Reissusta jäi upeat muistot ja ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä.
– Se vain harmittaa, että olisi pitänyt olla pidempään pois. Samalla kun lähdettiin olisi voinut olla puoli vuotta. Oli se huippu reissu.
Pyöreitä täyttäessä katsoo elämää niin taakse kuin eteenkin päin. Samuli Yrjänä on asunut lähes puolet elämästään Tavastkengällä.
– Kun minulta kysytään, mistä oot kotoisin, sanon, että Ruukista, mutta asun Tavaskengällä. Olen nykyään tavastkenkänen.
Tulevaisuutta miettiessä Samuli Yrjänällä ei ole suuria haaveita, vaan hän aikoo tehdä parhaansa, että jatkossa heillä olisi vaimon kanssa enemmän yhteistä aikaa.
