Yrjö Pirnes: Kauas katsova va­lo­ku­vaa­ja

Uuni pitää osata lämmittää oikein. Yrjö Pirnes tietää milloin on aika kohennella hiillosta.

Kuva: Kirsi Junttila

Syvällä sisämaassa syntynyt ja kasvanut, aivan täysi maakrapu alkoi nuorna miesnä tuntea meren kutsun.

–·Ajatus merimiehen ammatista tuli viimeisinä vuosina koulussa. Ehkä olin lukenut liikaa seikkailuromaaneja, Yrjö Pirnes naurahtaa.

Kun tuli kutsu kenttäharmaisiin, haki mies merivoimiin ja sai laivaston sinisen univormun ylleen. Armeija-aikana heräsi halu pyrkiä merivartiostoon, ja niinhän siinä kävi, että kuivalta maalta lähtenyt mies teki työuransa merillä.

Vakaalla maalla astellut tottui nopeasti keinuvaan laivan kanteen. Merisairaus iski muutaman kerran joskus alkuvuosina.

–·Työstä näkyvä osa on meripelastusta. Silloin on aina huono keli. Ei se ole työtä kummempaa, kaikki työ vaatii totuttelua ja rutiini tulee kaikkeen, Pirnes toteaa.

Kaverina kamera

Valokuvaus on niin rakas harrastus, että työuran alkuvuosina mielessä kävi jopa alan vaihto. Kun Pirnes pääsi 49-vuotiaana rajavartiostosta eläkkeelle, hän suoritti valokuvaajan ammattitutkinnon. Siitä huolimatta kamera on edelleen vain harrastuskaveri.

–·Jos työkseen kuvaa, on kuvattava sitä mistä saa rahaa. Jos kuvaa harrastuksena, saa kuvata sitä mitä tykkää kuvata, hän perustelee.

Kuvaamisessa Pirnestä kiehtovat valot ja varjot ja miten ne muotoilevat kohdetta. Aluksi hän kuvasi pääasiassa luontoa, mutta vanhemmiten on kohteeksi tullut ihminen.

–·Ihminen on mielenkiintoinen omassa miljöössään. Kuva kertoo asuinympäristöstäkin, jos miljöö näkyy, hän sanoo.

Syvä pyrkimys on kuvata aitoa elämää ja ihmistä ilman turhuuden kulttuurin krumeluureja.

Valokuvauksen lisäksi Pirnes käy silloin tällöin Pohjois-Norjassa kalastamassa ja vaeltelemassa. Toisinaan omien poikien ja ystävien kanssa, toisinaan yksin.

–·Tunturimaisema on hieno. Siinä on tilaa olla ja mennä ja katsella. Tykkään maisemasta, jossa näkee pitkälle. Ehkä se on takana siinä, että olen tykännyt merimaisemasta, hän pohtii.

Ilo ja turva

Elämään iloa, makua ja väriä antaa perhe.·Vaikka isossa perheessä on ollut paljon työtä, jää se plussan puolelle. Perhe on suuri rikkaus, Pirnes sanoo kiitollisena.

Toinen iso asia on terveys. Pirnes on huomannut, että iän karttuessa terveyttä arvostaa yhä enemmän. Hän on iloinen, että on saanut olla terveenä työuran loppuun asti.

Turvaa elämään tuo henkilökohtainen usko. Se on kantava voima, joka antaa vapauden olla huolehtimatta asioista, joille ei voi itse mitään. Ne voi jättää Korkeimman käteen.

–·Elämässä on turvallisuutta ja luottamusta, vaikka aika on levotonta.

– Maailman menosta on ennustettavuus loppunut, Pirnes huokaa.

Tuleva ei pelota. Miehen mielessä on monenlaisia suunnitelmia ja haaveita. ·Mukavia asioita on tulossa, pian kuusikymmentävuotias myhäilee tyytyväisenä.