Eläkeliiton Pyhännän kerhossa esiteltiin Eläkeliiton lanseeraama apunen – auttava vapaaehtoistoiminta.
Ennakkoluulot, pelot, arkuus ja osaanko minä-mietteet kannattaa heittää nurkkaan ja kokeilla rohkeasti, liikenisi vapaa-ajasta siivu auttavaan vapaaehtoistoimintaan.
Eläkeliiton Pyhännän kerholle Eläkeliiton lanseeraamasta apunen – auttava vapaaehtoistoiminnasta käytännönkokemuksia oli tullut kertomaan Eläkeliiton Pyhäjärven yhdistyksen puheenjohtaja Maija Leskinen.
Pyhäjärvellä toiminta polkaistiin käyntiin noin vuosi sitten. Innokkaita auttajia löytyi kymmenkunta. Yhteys mahdollisiin apua ja tukea tarvitseviin saatiin kotihoidon kautta. Vaitiolo- ja tietosuojasyistä kotipalveluista vastaavat eivät voi lähteä arvioimaan, ketkä apua tarvitsisivat, vaan vaikkapa juttukaveria kaipaavia etsittiin apunen-toiminnasta kertovalla tiedotuskirjeellä. Tällä hetkellä autettavia on Haapajärvellä noin 20.
Tehtävään sitoutuessa auttaja allekirjoittaa vaitiololupauksen ja yhteystietonsa antaen hän tulee myös yhteisvakuutuksen piiriin joka kattaa vahingot, jos jotain yllättävää sattuu auttamistilanteessa. Kun autettavien nimet olivat tiedossa, jaettiin autettavat auttajien kesken. Maija Leskinen toimii tiimin yhdyshenkilönä.
.– Kun toiminta lähtee pyörimään, ei ohjaajaa paljon tarvita, kun jokainen hoitaa oman tonttinsa.
Maija Leskinen tähdensi, että auttajan täytyy luoda alusta lähtien selkeät rajat yhteydenpidolle uuden ystävän kanssa. Tarkoitus ei ole, että auttaja sitoutuisi olemaan käytettävissä päivittäin, kellon ympäri, vaan esimerkiksi niin, että muutaman kerran kuukaudessa tavataan päiväkahvit yhdessä juoden.
– Apunen-auttaja ei ole kotiapulainen eikä kodinhoitaja, vaan ystävä joka omilla ehdoilla auttaa. Mitään erityistaitoja ei vaadita.
Maijalla on viisi ystävää, joiden luona hän käy kerran viikossa tai joka toinen viikko.
– Kettään ei saa viijä väkisellä pihalle, sanon minä. Autettavan itsemääräämisoikeus on muistettava aina, Maija Leskinen painotti auttamismuotoja listatessaan.
– Ihminen menee ihmisen luo. Maalaisjärki on se kaikkein tärkein, mitä vierailulla tarvitsee, me emme ole hoitajia.
Leskinen on toiveikas, että Pyhäjärvellä apunen-toiminta saa jalansijan niin, että sitten, kun hän on vanha ja kotiin sidottu, tulee joku vapaaehtoinen auttaja kylään ja kysyy, mitä Maijalle kuuluu.
Eläkeliiton Pyhännän yhdistyksen puheenjohtaja Iiris Ruotsalainen hoksautti, että moni on jo huomaamattaan tehnyt apunen-toimintaa, mutta ystäväapua ei ole kutsuttu tällä nimellä.
– Ilostuin todella, kun kuulin, että Pyhännällä suunnitellaan tällaista toimintaa. Tiedän, että vapaaehtoisten apu tulee tarpeeseen.
On vanhuksia, jotka eivät pääse ilman auttajaa ulos. Kesällä voisi käydä vaikka yhdessä kaupassa pienillä ostoksilla. Tosi mukava, jos saadaan tämä toimimaan Pyhännällä, tuumi Palvelukeskus Nestorissa sairaanhoitajana ja esimiehenä toimiva Anna-Maija Laurila.
Apua tarvitsevia on myös kodeissa.
– Jos ei aina mentäisikään ulos, vaan joku tulisi kotiin seuraksi, katseltaisiin yhdessä vaikka valokuvia ja keitettäisiin päiväkahvit.
Kehitysvammaisten palveluohjaaja Maija Alapere uskoo, että tarvetta olisi myös viriketoiminnalle. Tekeminen voi olla vaikka ristisanojen ratkomista tai kortinpeluuta.
Eläkeliiton piirit ja keskusliitto järjestävät vapaaehtoistoiminnan tueksi koulutusta. Pyhännällä mietitään koulutustarve, kun saadaan auttajien ryhmä kasaan.
Yhdistyksen sihteeri Sisko Lehtola keräsi sitoutumiskaavakkeeseen nimiä kerhossa. Jos tehtävä kiinnostaa, pääsee toimintaan yhä mukaan, kun ilmoittautuu Siskolle. Sisko Lehtola on toiveikas, että apunen-toiminta laajenisi myös muille Siikajokivarren kylille.
