Kaksivuotias Vilma pitää kiinni Eijan käsistä istuessaan tämän sylissä olohuoneen sohvalla. Vilma on Eijan tyttö. Kaksikko on hitsautunut yhteen.
Vilman äiti Niina Toppila myöntää asian hymyillen; kaikki perheen viisi lasta pitävät Eijasta valtavasti ja odottavat aina innolla sitä päivää, kun Eija saapuu heitä kaitsemaan ”työsalkkunsa” kanssa.
– Kotona omat lapseni naurahtavat, kun äitillä on nykyään työkassi. Kerään siihen kotoamme leluja ja kirjoja, joita tuon mukanani Vilman, Alman, Anttonin, Ellenin ja Onnin leikittäväksi, paavolalainen Eija Kinnunen selventää.
Eija on itse 13 lapsen äiti. Siikajoenkylällä hän käy noin kerran viikossa vapaaehtoisena lastenkaitsijana Toppilan perheessä. Naiset – äidit – kohtasivat toisensa Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän alueella parhaillaan pilotoitavan Lapsirikas-hankkeen kautta.
Niina muistelee, että kuullessaan hankkeesta se vaikutti heti kiinnostavalta, mutta:
– Piti miettiä muutama päivä, voimmeko hakea siihen mukaan. Perheemme jaksaa ihan hyvin ja arki rullaa miehen töissä ollessakin. Ajattelin ensin, että pitäisi olla jokin akuutimpi syy pyytää tukea.
Tule kuulemaan
Lapsirikas-hankkeessa on juuri se idea, ettei akuuttia syytä tarvitse olla.
Projektisuunnittelija Saana Savela kuvailee, että tarkoitus on tukea lapsiperheiden arkijaksamista. Ennaltaehkäistä vanhempien väsymistä ja parhaimmillaan antaa vanhemmille sitä paljon puhuttua omaa aikaa kaiken hulinan keskellä.
– Lapsirikas-hanke alkoi Raahessa viime syksynä. Hankkeen piirissä on tällä hetkellä mukana 45 tuettavaa perhettä ja yhteensä noin 22 vapaaehtoista, jotka käyvät perheissä auttamassa. 11 vapaaehtoisista on Eijan kaltaisia yksityishenkilöitä ja loput ovat hoitoalan opiskelijoita ja nuoria, jotka ovat kiinnostuneita alasta ja haluavat kokeilla auttamista vapaaehtoispohjalta. Hanketyö kartuttaa alan opintojen etenemistä, Saana mainitsee.
Hanke saa rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Lapsirikasta pilotoidaan yhtä aikaa myös Oulussa, missä hankkeen piirissä on jo sata tuettavaa perhettä.
– Järjestämme hankkeesta infotilaisuuden Revonlahden koululla 24. tammikuuta alkaen kello 17.30. Toivon, että jokainen perhe, joka ajattelee että silloin tällöin voisi tarvita apukäsiä arjessa, tulisi infoon kuuntelemaan hankkeen mahdollisuuksista. Samoin toivon, että jokainen jota tällainen vapaaehtoistyö voisi kiinnostaa, tulisi kuulemaan siitä lisää.
Saanan ydintyötä on saada vapaaehtoiset ja perheet kohtaamaan toisensa. Jotkut vapaaehtoiset käyvät perheissä kerran viikossa, toiset kerran kuukaudessa. Aivan sen mukaan, miten auttajien ja autettavien intressit kohtaavat.
– Vapaaehtoiselle hanke antaa koulutukset työhön ja korvaa matkakulut.
Aikaa kauppareissuun
Mitä Niina Toppila on saanut hankkeen myötä?
– Olen saanut omaa aikaa. Käyn yleensä Raahessa asioilla silloin, kun Eija tulee meille muutamaksi tunniksi. Jo se, että pääsen yksin rauhassa ruokakauppaan tekemään isommat ostokset, on mukavaa. Muuten se kauppareissu pitäisi tehdä viikonloppuna, kun mies on töiltään kotona. Nyt viikonloppuna ei kulu siihen aikaa ja voimme viettää koko perheen kesken yhteistä aikaa.
Entä Eija Kinnunen?
– Saan suunnatonta iloa, kun saan viettää aikaa pienten lasten kanssa. Nämä päivät ovat minulle kuin juhlahetkiä. Ymmärrän ison lapsiperheen ja kotiäidin arkea ja olisin ehkä itsekin silloin kaivannut tukea, kun omat lapseni olivat kaikki pieniä. Siksikin on palkitsevaa tietää, että saa auttaa toista äitiä jaksamaan.
Lapsista näkee, mitä he saavat. Ihanan Eijan hetkeksi viettämään aikaa heidän kanssaan – yleensä kerran viikossa.
– Eijalla on usein mukana jokin kirja ja meidän lapset aina jännittävät, mikähän kirja mahtaa nyt olla Eijan työlaukussa, Niina iloitsee.
Lapsirikas on rikastuttanut molemmin puolin Eijan ja Niinan perheen arkea. Käytännöllisesti.
