Piippolan Shellin kahviosta sai etsiä vapaata tuolia, kun miehet oli kutsuttu eräaiheiseen miesteniltaan.
Illan aiheeseen vapaamuotoisten luentojen muodossa johdattamaan oli pyydetty monille koiramiehille entuudestaan tuttuja koira-asiantuntijoita.
Tarinaa olisi riittänyt koko illaksi vaikka vieraana olisi ollut vain kolmisenkymmentä vuotta hirvikoiria tuomaroinut oulaistelainen Hannu Talvi.
Piippolassa pystykorvista ja hirvikoirista puhunut Talvi esitteli muun muassa mielenkiintoista kuvamateriaalia siitä, miltä hyvärunkoinen koira näyttää lähtien hännän muodosta ja asennosta.
– Jos koira haukkuu 24 tuntia hirveä, on aivan sama hännälle, Talvi muistutti painottaen, että koiran käyttöarvot ajavat metsällä kauneuden edelle.
Timo Uusimäki esitteli toimittamaansa, vuonna 2014 julkaistua Miehiä ja hirvikoiria-kirjaa.
– Kirjoittakaa erämiehet tarinoita ylös. Jos ette itse niitä hyödynnä, voi joku muu hyödyntää niitä.
Uusimäen tarinoinnissa vilahteli siikalatvasille monia tuttuja nimiä kuten Onni Haataja, Antero Syrjänen, Olli Kananen ja Tapani Pöyhtäri.
– Hain tyyppeinä haastateltavaksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet arvokasta perustyötä. He ovat uskoneet rotuun ja koiraan.
Kirjaesittelyn päättyessä oli Shellin ovien sulkemisaika jo käsillä. Alustavasti sovittiin, että ajokoirista puhumaan tullut Keijo Savela tulee toiste kylään seurakunnan kutsumana.
Seurakunnan järjestämän tilaisuuden tavallisesta kulusta poiketen miestenillassa ei kuultu Jumalan-sanaa, vaan aika käytettiin tarkoin koira-asioista puhumiseen. Valinta oli tietoinen.
Seurakuntapastori Juha Luokkala pyrkii olemaan seurakuntalaisten elämässä mukana ja jalkautumaan paikkoihin, joissa seurakuntalaiset käyvät luontojaan muutoinkin. Hänestä on tullutkin jo tuttu näky Piippolan Shellin miesten parlamentissa.
– Aloitellaan miesteniltojen pitoa. On mukava huomata, mikä vetoaa ja puree miesten maailmassa. Tällaisten tilaisuuksien järjestämisessä seurakunnan kannalta tärkeintä on, että tullaan tutuiksi. Pappi on vain mukana vetämässä hommaa.
Toivetasolla tavoitteena on, että seurakunnan työntekijän kanssa tutuksi päästen kirkon kynnyksen liian korkeaksi kokeneet rohkaistuisivat ja tulisivat ainakin joskus myös hengenravinnon äärelle. Viime aikoina Piippolan kirkossa on nähty uusiakin kasvoja.
– Minusta tärkeintä on, että pappi on jokaisen seurakuntalaisen elämässä läsnä. Turha on tarjota sellaista mille ei ole tarvetta, kuvailtaisiin tilannetta markkinatalouden termein, sanoo Juha Luokkala.
Sisimmässään Juha Luokkala toivoo, että seurakunnan tilojen ulkopuolella kohdatut muistavat papin olemassa olon, jos tulee tarve jutella hengellisistä asioista.
