Hallituksen tilaama selvitys tuulivoiman tuottaman äänen terveys- ja ympäristöhaitoista on valmistunut. Selvityksessä on otettu huomioon myös voimaloista lähtevä infraääni.
Julkaistun raportin mukaan voimaloista lähtevän kuultavan melun yleisin haitta on sen häiritsevyys, mutta näyttöä yhteydestä uniongelmiin ei ole. Eikä näyttöä siitä, että kuultava voimalaääni vaikuttaisi sairauksien esiintymiseen.
Infraäänitasot voimaloiden lähellä ovat selvityksen mukaan samaa tasoa tai pienempiä kuin kaupunkikeskustoissa. Tieteellistä näyttöä sen tason infraäänen terveyshaitoista kaupunkikeskustoissa ei ole, eikä toistaiseksi väestötutkimuksissa ole havaittu oireilun olevan yleisempää tuulivoimaloiden lähellä, raportissa todetaan.
Selvityksen tekstissä myös huomautetaan, että asiaa on tutkittu varsin vähän ja voimakkaan, kuultavan infraäänen on todettu vaikuttavan esimerkiksi valvetilaan.
Kuulokynnyksen alapuolella olevat infraäänet voivat selvityksenkin mukaan aiheuttaa herkille ihmisille tasapainoelimiin liittyvää oireilua. Lisäksi mainitaan, että yhden tutkimusraportin mukaan infraääni aktivoi aivotoimintaa myös muualla kuin kuuloalueella.
”Tutkimuksia erityisesti pitkäaikaisen tuulivoimaloiden infraäänille ja kuultavalle melulle altistumisen vaikutuksista terveyteen on varsin vähän, joten lisätutkimukset ovat perusteltuja.”, todetaan selvityksessä.
Kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukaan tuulivoiman terveys- ja ympäristöhaitat tulee selvittää ennen kuin tuotantotukea koskevaa lakia ryhdytään valmistelemaan. Hallitus sai selvityksen alulle vasta Perussuomalaisten vaatimusten vauhdittamana.
Tavoitteena on ollut koota tuulivoimaloiden äänen terveysvaikutuksia koskevaa tietoa yhteen, vaikutuksia koskevan tieteellisen näytön arviointi sekä selvittää, onko jatkotutkimus tarpeen.
Selvityksen teetti työ- ja elinkeinoministeriö, joka sai rahoituskaverikseen sosiaali- ja terveysministeriön. Paksun, 166-sivuisen selvityksen laatimiseen on osallistunut lääketieteen, ympäristöterveyden, akustiikan ja ionisoimattoman säteilyn asiantuntijoita. Mukana ovat olleet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Teknologian tutkimuskeskus VTT, Helsingin yliopisto, Helsinki Ear Institute ja Säteilyturvakeskus STUK.