Nykyään nautin autoilusta ajaessani kesälomittajana juttukeikoilla pitkin pitäjiä. Ajatukset tuulettuvat. Matkalla näkyvästä luonnosta imen energiaa päivän töihin.
Ajamisen iloa vie pikkuteiden huonot puolet. Välimatkat tuntuvat pidemmiltä kuin ovat. Mutkittelevat tiet ovat kapeita, ohi ei pääse aina suorallakaan. Vastaantulijoiden kohdalla miltei ajan pientareelle. Mutkiin hidastan ja vien reunaan, sillä eteen voi kiitää täysperävaunurekka lähes keskellä tietä.
Vastustan kiusausta kaahailla hiljaisilla teillä. Nämä tiet ihan houkuttelevat painamaan kaasua, jos muita ei näy. Kestilästä Rantsilaan päin lentokoneiden varalaskualueella joka kuskin kaasujalkaa kihelmöi.