Olen jo pitkään haaveillut taideharrastuksesta. Huvittavaa sinänsä, sillä kuvaamataito ei todella ollut kouluaineista mieluisin. Aina oli tunne, etten osaa. Ihan sama, miten paljon yritin tehdä ohjeen ja mallin mukaisesti niin metsään meni. Ja pitkälti ehkä siksi, että valmista piti saada tunnin aikana ja minä olin hidas, mutta malttamaton ja arvostelulle altis. Vertasin omaa piperrystäni toisten jumalaisiin luomuksiin, hutaisin jotain ja pelkäsin, että työ näytetään esimerkkinä siitä, miten ei pitäisi tehdä.

Arvostelun pelossa kärsi sekä huolellisuus että luovuus. Muutenkin peruskouluvuosista jäi sellainen tunne, että jos ei osannut tehdä mallin mukaan, niin oli yksinkertaisesti huono. ”En minä osaa piirtää!”, on ehkä yleisimmin kuultu lause kaikkien peruskoulun jälkeisten opintojen kuvistunneilla sekä minulta että muilta tuskailleilta.