Moni vähänkään minua tunteva tietää, miten addiktoitunut olen paikallishistorian tonkimiselle sekä tapahtumien, tapojen ja sukupolvien ketjujen tarinallistamiselle. Aika ajoin tuo mielihalu kasvaa niin suureksi, että on vain antauduttava virran vietäväksi ja kuunneltava, millaisia tarinoita laineet korviin kantavat. Pian on jälleen sellaisen ajanjakson aika.

Toimittajan työssä historiaan liittyviä juttuja saa sentään tehdä aina silloin tällöin. Ainut harmitus on se, että juttua tehdessä on aikaa ja tilaa vain pintaraapaisuun, vaikka sielu janoaisi enemmän. Moni tarina on jäänyt mieleen "kummittelemaan", että olisipa mahtava tutkia enemmänkin, vaan ei auta, on siirryttävä seuraavaan.