Tienhoidosta vastaavat urakoitsijat ovat aloittaneet työt kelirikon ehkäisemiseksi. Kelirikkoa pyritään ehkäisemään madaltamalla aurausvallit riittävän ajoissa ja tekemällä sohjo-ojat, joiden avulla ohjataan vesi pois tieltä. Kelirikosta varoittavat merkit asennetaan kelirikosta kärsiville teille. Hoitourakoitsijat tarkastavat kelirikkoiset tiet ja lisäävät karkeaa kulutuskerrosmursketta pahimmille pintakelirikkokohdille.
Tien pinnan sulaessa soratien pintaosa pehmenee. Pahin pintakelirikkovaihe kestää yleensä noin kaksi viikkoa. Sulamisen edetessä tien runkoon alkaa runkokelirikkovaihe. Runkokelirikossa tien rungon sulaessa jää rakenteeseen vettä, joka ei pääse poistumaan tien sivuille tai alas. Tästä johtuen tien kantavuus heikkenee. Kelirikkoisia teitä ei pystytä pitämään normaalissa laatutasossa, joten tiellä liikkujien tulee noudattaa erityistä varovaisuutta.
Pahimmin kelirikosta kärsiville teille joudutaan asettamaan painorajoituksia, joiden tarkoituksena on turvata elintärkeät kuljetukset ja estää teiden vaurioituminen raskaiden kuljetusten vuoksi. Yleisimmin käytettävä painorajoitus on 12 tonnia.
Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa on viime vuosina painorajoitettu keväisin sorateitä 60–300 kilometriä ja ohuesti päällystettyjä teitä 50–60 kilometriä. Painorajoitukset poistetaan, kun tien runko on sulanut ja tien kantavuus on palannut normaaliksi. Yleensä kelirikko on ohi kesäkuun alkuun mennessä.
Alueellisia eroja voi kuitenkin olla ja kevään sää vaikuttaa kelirikon kehittymiseen ja teiden painorajoituksiin. Kelirikkoa helpottaa aurinkoinen ja tuulinen sää, sekä yöpakkaset. Sen sijaan sateinen ja pilvinen sää pehmentää soratiet nopeasti.
Voimassa olevat painorajoitukset löytyvät Fintrafficin Liikennetilanne-verkkosivulta sekä lisätietoa teiden painorajoituksista ja kelirikosta Väyläviraston verkkosivuilta.
