Nyt on päästy taas syyskuun läpi ja repaleisen lokakuun ohi. Kalenterin sivu on käännetty vuoden toiseksi viimeiselle lehdelle. Sunnuntaina siirreltiin myös kelloja. Näin aamutorkkuna nostalgikkona se ei juuri haittaa.

Voi herätä enemmän ihmisten – ja muun yhteiskunnan – aikaan ilman herätyskelloa vähemmällä ponnistelulla. Toki myös kesää kohti on aina kiva siirtyä. Varsinkin entistä kesää. Hetki ennen kellojen siirtelyä tiirailin kolmen alakoululaisen kanssa takapihaltamme osittain pimentyvää täysikuuta.