Kesän kirkas huomen ja suvisunnuntait ovat täällä jälleen. Olen mietiskellyt tässä mittumaarin lähestyessä, kuinka ihanan rikasta kotiseudun elämä on kaikkinensa. Jo ihan eläinkunnan puitteissa, vaikkei lajituntemukseni häävi olekaan.

Synnyinkotiani ympäröivät pellot ovat olleet metsästykseltä rauhoitettuja jo vuosikymmeniä. Niinpä esimerkiksi jänikset ovat tuttu näky sen liepeillä kesät talvet. Mainittakoon, että heidän kanssaan tuntuu olevan myös jonkinmoinen yya-sopimus, että kun me kerran annamme heille turvapaikan, niin he eivät sitten syö kaikkia istutuksia.