Liikenne- ja viestintäministeriö on alkanut selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön nopeusrajoitettuja henkilöautoja, eli normaaleja autoja, joihin olisi asennettu nopeusrajoitin. Ne saattaisivat olla turvallisempi ja rakenteeltaan vankempi vaihtoehto nuorten suosimalle mopoautolle.
Mopoautot ovat tuttu näky isommilla paikkakunnilla, mutta voi niitä tavata Siikajokivarren teilläkin. Ruukissa liikkuu aika ajoin valkoinen Ligier-merkkinen mopoauto, jonka ratin takaa löytyy 16-vuotias ruukkilainen Severi Lievonen. Nuorukainen taittaa tällä menopelillä sekä kesälliset työmatkat että muut päivittäiset ajot.
– Joka päivä tulee ajettua, ja Kuusamossa asti olen tällä käynyt. Vuodessa on tullut noin 22 000 kilometriä, Severi kertoo.
Mopoauton kylkeen on liimattu sporttinen ruutulippukuvio, mutta kovin vinhaan nopeuteen tällä pelillä ei silti ylletä: suurin sallittu nopeus on 45 kilometriä tunnissa.
Mukavampi muttei turvallisempi
Severi kertoo mopoauton olevan harvinaisuus Siikajoella. Suurimmalla osalla hänen ikätovereistaan on tavallinen mopo, ja sellaista kaavailtiin aluksi myös hänelle, mutta mopoauto vei voiton mukavuutensa vuoksi.
– Talvella on mukavampi liikkua, kun on lämmin. Tässä on vepasto, ilmastointi, ajotietokone ja peruutustutka. Kattokin on päällä eikä tarvitse kastua. Ja musiikkiakin voi kuunnella samalla tavalla kuin autossa. Suppari löytyy takakontista, Severi hymyilee.
Mukavuudesta on kuitenkin maksettava oma hintansa. Mopoauton huoltaminen ja ylläpitäminen tulee Severin arvion mukaan noin puolet kalliimmaksi perusmopoon verrattuna.
Mopoautot voittavat mukavuudessa, mutta turvallisuudessa ne ovat samalla viivalla mopon kanssa. Mopoautojen turvallisuus onkin herättänyt viime vuosina keskustelua, sillä ne liikkuvat raskaan liikenteen seassa maanteillä.
Autoihin verrattuna mopoauto on heppoista tekoa. Sen runko on kevyt ja se on valmistettu suurimmalta osin alumiinista ja muovista. Ajatus nopeusrajoitteisista henkilöautoista kuulostaa Severinkin mielestä hyvältä.
– Tekisihän se ajamisesta turvallisempaa, hän tuumaa.
Eväitä tulevaa varten
Severi ei myönnä murehtivansa turvallisuusasioita sen suuremmin tien päällä liikkuessaan. Toki hän kuitenkin tiedostaa, ettei alla ole se kaikkein jämerin ajokki. Maantiellä kulkiessa mopoauto on hitaamman ja heikomman roolissa, ja tämän vuoksi Severi antaa mielellään tilaa kiireisemmille menijöille.
– Mopoautoa saa ajaa kuin autoa, mutta itse ajan mahdollisimman reunassa. Ei ole mitään ihmeellisempää sattunut, kun antaa kunnolla tietä, että muut pääsevät ohi.
Riskiohituksiakin sattuu, kun autot lähtevät ohittamaan ylämäessä tai keltaisen viivan kohdalla.
– Ei ne tilanteet jokapäiväisiä ole, mutta tulee niitä vastaan aina silloin tällöin, Severi toteaa.
Mopoauton ajokortin suorittaminen antoi Severin mukaan hyvät eväät tien päälle, mutta oppia on tullut lisää ajokokemuksen karttuessa. Hän tietää, että teillä liikkuu monenlaista kulkijaa ja se asenne, jolla muut tien päällä liikkujat kohtaa, on aika ratkaiseva tekijä.
Kun hän täysi-ikäistyttään astuu henkilöauton ratin taakse, hän osaa ajatella asioita myös hitaammin kulkevien näkökulmasta.
– Ehkä sitä osaa sitten itse ajatella, kun tulee hitaampia ajoneuvoja vastaan. Ei voi olla aina niin kiire, hän kiteyttää.