Olen ehdottomasti mokailun mestari. Nykyisin se tapahtuu jo niin rutiinilla, ettei sitä osaa edes hävetä. Kuten eräs henkilö kerran totesi: se kuuluu pakettiin. Pidän itseäni kuitenkin ihan kelvollisena mokailijana. Joskus on jopa kunnia-asia mokata reippaasti: se kun tuppaa useasti keventämään tunnelmaa. Kun mennään pihalle, niin mennään sitten sinne kunnolla. Mokan välttämisellä harvemmin syntyy mitään tavoittelemisen arvoista. Kokemusta on.

Elämässä sattuu ja tapahtuu. Aina sitä ei muut edes huomaa, jos tipahtaa omalta reitiltä hetkeksi. Naama pokerille ja menoksi kohti uusia mokia!